Vien tätä polkukalenteria nyt siihen suuntaan mitä uusi Polkukalenteri 2019 tuo tullessaan. Uusi Polkukalenteri on yhteneväinen uuden Voimarunokirjan kanssa, joka on jo luettavissa täällä blogissa. Painetun Voimarunokirjan on tarkoitus ilmestyä jouluksi.

Polkukalenterin blogikirjoituksissa avaan viikon voimakorttia ja voimarunoa omien kokemuksieni kautta siten, että voisit löytää jonkin uuden ajatuksen tai ehkä jonkin yhteneväisen kokemuksen kanssani. Ehkä jotain käytäntöön vietävää, mitä voisit kokeilla omilla poluillasi. Ihaninta olisi voida jakaa jotain, mikä voisi auttaa sinua eteenpäin ja tuntemaan vahvistusta omassa elämässäsi.

Joskus on hetkiä, jolloin tunnen, että polkuni on ahdas ja tunkkainen. Oloni on tylsistynyt ja kaikki kadottaa merkityksensä. Silloin muistutan itselleni, että voin asettua ulkopuolelleni tarkastelemaan tilannettani. Oleskelen tuossa olotilassa kuin kylvyssä tai luvan kanssa sohvaperunana lokoisassa lämmössä. Annan hetken kaiken vain olla.

Miten päädyin tähän olotilaan, saatan pohtia. Kaipaan kovasti päästä takaisin siihen toiseen hyvään olotilaani, jossa kaikki sujuu ja tuntuu loistokkaalta. Tunkkaisuus ei tunnu milloinkaan hyvältä – vai voisinko jopa rakastua siihen vain siksi, että tiedän sen tuovan tullessaan jotain hyvää? Ehkä olen kuin iso kuorma-auto, joka kippaa kaatopaikkakuormansa jonnekin missä se voi muuttua jätteeksi, joka maatuu ja alkaa kasvaa toinen toistaan kauniimpia kukkasia?

Tunkkaiselle olotilalle on syynsä: Ehkä olen kiihdyttänyt liiaksi vauhtia innostuessani suorilla osuuksilla? Tämä on hyvin todennäköistä. Miksi en muista hidastaa aikaisemmin, miksi on törmättävä tähän tunkkaisuuteen? Ehkä vielä joskus opin noudattamaan sydämeni kuiskaamia nopeusrajoituksia.

Onneksi tulee aina aika ja mahdollisuudet palata hyvään olotilaan. Voin jouduttaa palautumista kävelemällä luonnossa. Annan itseni uppoutua tapahtumiin ja yksityiskohtiin. Voin olla osana kaikkea mitä tapahtuu: Olen leijaileva lehti, polulla vipeltävä pieni koppakuoriainen tai leijun tuulen mukana puiden oksistoissa. Tällaisissa hetkissä vapaudun olemaan se kuka olen. Löydän tasapainon, sen oikean olotilani, jossa on hyvä viipyä ja olla olemassa.

Toivon, että osaisin pysytellä enimmäkseen hyvän olotilan puolella – samaa varmasti toivot sinäkin. Minusta tuntuu, että yksi kaikkein isoimmista vaikuttajista omaan hyvään olooni on se, että saan tehdä asioita, joita rakastan tehdä. Helposti voi ajatella, että ei, ei se ole mahdollista ja on niin paljon mutta, mutta… kyllähän minä, mutta kun… Kaikki on mahdollista, ainakin pienessä määrässä ja pienissä askeleissa. Pienistä askeleista voi syntyä isoja asioita, kuten muurahaiset tekevät rakentaessaan valtavan kekonsa yksi havunneulanen kerrallaan.

Mielessäni on paljon asioita, joita rakastaisin tehdä tässä elämässäni. Osan olen toteuttanut ja osa odottaa vuoroaan – kaikkeahan ei ehdi, kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Toisaalta – joskus aika käyttäytyy kummallisesti. Tunti voi olla 5 minuuttia tai päinvastoin vaihtuen sen mukaan mitä olen tekemässä. Nyt nautin tästä kirjoittamisen hetkestä. Olen täysin uppoutunut tähän, en ajattele muuta: En kotitöitä, jotka odottavat tai voimakirjeen viimeistelytyötä.

Olisiko avain siihen, että tekee sitä mitä rakastaa siinä, että antaa itsensä uppoutua täysin tekemiseen? Silloin lähes mikä tekeminen tahansa voi tuoda saman hyvän tunteen? Pyykin ripustaminen, takkavalkean sytyttäminen – kummankin voi tehdä monella tavalla tai yksinkertaisesti aterian syöminen? Päädyin tässä pohdinnassani läsnäoloon. Se on tärkeää teki mitä tahansa. Asia kerrallaan. Minulla on aikaa nauttia tästä elämästäni.

Ehkäpä kaikesta voi tulla sellaista mitä rakastaa tehdä (aionko kokeilla tätä tulevalla viikolla hammaslääkärin tuolissa istuessani??). Toisaalta on hyvä antaa elämänsä täyttyä yhä enemmän niillä asioilla, jotka todella tuntuvat erityisen rakkailta. Se on arvokasta. Siitä saa uutta voimaa ja varmasti läsnäolon tuntua niihinkin asioihin, jotka eivät aina tunnu niin rakkailta.

On ihanaa ajatella ja tuntea joka hetki miten on tällä matkalla. Hauska nähdä mitä tulee eteen ja mitä avautuu seuraavan polun mutkan jälkeen. Olla vahvasti matkalla omaksi itseksi, oman näköiseen elämään, joka on vahvana tässä joka hetki jalkojeni alla, edessäni kaikkien aistieni kautta tunnettavissa vahvasti.

Miltä elämäni maistuu ja tuoksuu tänään? Millaiselta se kuulostaa, mitä tahdon siinä nähdä? Mitä otan siitä muistoina matkaani ja millaista polkua luon omien odotuksieni kautta eteeni?

Olen kiitollisena siitä, että olen tänään tässä. Olen vahvasti matkalla. Olen saanut hienon lahjan, tämän elämän elettäväkseni ja koettavakseni. Aion olla siinä täysillä mukana joka hetki, nauttien siitä kaikesta mitä elämässäni on.

Tällä viikolla kiinnitän huomiota omiin ajatuksiini ja tunteisiini. Tarkastelen elämääni tässä hetkessä. Onko siinä jotain mitä tahdon muuttaa ja mitä voin tehdä? Voinko opetella jonkin uuden tavan tai taidon, joka vie minua eteenpäin, lähemmäksi sitä elämää, jota tahdon elää ja kokea. Kiitollisuuden kautta voin korostaa niitä asioita, joiden tahdon vahvistuvan elämässäni.

Tällä viikolla kirjoitan kiitollisuuden päiväkirjaani, käyn läpi iltaisin kiitollisena koko kehoni ja kiitän kaikkia osia kehossani. Tällä viikolla olen enemmän läsnä päivissäni ja pidän huolen, että saan aikaa yhdistyä luonnon ihmeisiin ja samalla runsaasti happea koko keholleni.

Valoisaa viikkoa poluillesi ♥ toivoo Sari ♥

Runotalon voimapuutarhan voimarunojen energiaa säteilevä Polkukalenteri sydämesi valona siivittää Sinut 52 voimaviikon kautta lähemmäksi omaa todellista itseäsi – katso lisää täältä >>

POIKKEA VOIMAKORTTIKAUPASSA

lakaisupakkauksen kestotilaus | lakaisupakkauksen kertatilaus| henkilökohtaiset voimakortit | voimakorttitarrat  | isot voimakortit |  voimakorttiopas | aarrekarttaopas |  spiraalipolun opas |  kukkachakraopas | muistikirjat |  kalenterikirjat