voimapuutarhan runopolulle

voimarunot

Voimarunot ovat sisimpäsi ajatuksia. Saat opastusta ja vastauksia. Voimaruno ei aina avaudu heti. Se voi muuttua tähtihiekaksi ja palata luoksesi uudessa muodossa, kun olet valmis vastaanottamaan viestin.

Voit lainata ja jakaa voimarunoja vapaasti. Muistathan kirjoittaa voimarunon alapuolelle: runotalo.fi

Viikoittain ilmestyviä uusia voimarunoja ja voimakortteja voit seurata tilaamalla ilmaisen voimakirjeen sähköpostiisi.

Tänään
minä tartun mahdollisuuksiini
kaksin käsin
enkä päästä niistä irti.

Tänään
päätän olla oma itseni
niin täydesti,
etten voi kadottaa itseäni
enää hetkeksikään.

Tänään elän hetkessä,
olen siinä niin läsnä
että mieltäni kirvelee,
sillä se ei pääse enää
sekoittamaan päätäni.

Mieleni on hiljennyttävä,

väistyttävä sivuun
lopullisesti.

*

Tanssiessani ruohikossa
näen linnun siipien liittyvän toisiinsa,
sen jalkojen kiertyvän kohti kuuta
ja nokan kurkottavan kohti aurinkoa.

Minä vain olen tässä
yhä syvemmällä ja pidemmällä
ruohikossa, heinänkorren ihossa,
niin syvällä, etten koskaan
voi ikinä enää unohtaa
sitä tuoksua joka unessani on.

*

Liidän kirkkaalla peilijäällä
kera pienten ystävieni,
kullanhohtoiset turkit
loistavat auringossa,
karvakerät viistävät jään pintaa
kuin kauniit automaattilakaisijat.

Olen satumaassa,
jossa puiden oksilta
tippuvat tuhannet timantit.
Yritän kerätä niitä mukaani,
olen poiminut jo satoja
taskuihini, hattuuni, kaikkialle.

Luulenpa, että ne sulavat
kun palaan kotiini,
todellisuuteen,
jossa kaikki on niin toisin.

*

Kulkiessani maailmassa
näen kaiken
selvemmin, kirkkaammin.

Ei ole tähtiä,
ei ole kuuta,
ei –
on tuhansia tähtiä,
miljoonia kuita,
sata aurinkoa,
jotka hakkaavat kultarumpua
viidakon pimennossa,
miljoonia kiitäviä meteoriitteja,
jotka tahtovat tulla nähdyksi
ihmisen kaltaisena
ollakseen sitä mitä maailma on.

*

Tuuli on puistossa yksinäisenä,
odottaa myrskyä kaverikseen
saadakseen siltä voimaa,
puhaltaakseen yhdessä
niin kuin vain kaksi voivat puhaltaa,
niin että kaikilla olisi enemmän.

*

Hyvyydestä voit saada voimaa
salaista ja hehkuvaa.
Ole aidosti hyvä,
älä mieti mitä
voisit itsellesi saavuttaa.
Tee vilpittömin mielin
palveluksia muille,
huomaat mikä on salaisuutesi.

*
Kuulen kutsun hiljaisen
seuraan sitä, en epäröi,
sillä tiedän se on
minun sisimpäni ääni
joka tahtoo puhua minulle, kuiskata
olet minulle tärkeä, olet hyvä.

*

Hiljaa niin hiljaa
vain olla tahtoisin,
alla tähtien taivaan
kaiken unhoittaisin.

*

Pyri lähemmäksi itseäsi.
Kutsu todellinen itsesi,
voimasi, luoksesi, yhteyteesi.
Silloin olet todella vahva ja viisas.

*

Tänään olen askeleen lähempänä,
tänään edistyn lisää.
Jokainen päivä on lahja,

käytän sen parhaalla
mahdollisella tavalla.

*

Metsänhenki
oli puhunut minulle
monia vuosia,
mutta en ollut halunnut
sitä kuunnella,
viestinsä oli minulle outo ja etäinen.

Eräänä päivänä
minulle tuli suru ja ikävä
metsän henkeä,
tahdoin koskettaa sitä,
kysyä monta kysymystä,
en ollut enää vieras, outo ja etäinen,
olin samaa klaania, samaa sukua.

Tiesin, että metsänhenki oli minun todellinen isäni,
minun vanhempani, sukuni ja juureni olivat metsän kaarnassa,
syvällä puiden sydämessä löytyisi minun sydämeni,
alkujuureni, minun henkeni ja sieluni koti.

*

Nauraessani pimeään yöhön
otan käteeni palavan soihdun,
sytytän sillä kuun ja auringon
liekkeihin tulenpunaisiin,
niin että kaikilla olisi lämmin
ja hyvä olla tänään.

*

Tiedostaessani itseni
ja oman olemukseni vahvuuden,
tunnen miten seison omilla jaloillani
vahvasti, tukevasti ja  horjumatta.

Tiedän mikä on tehtäväni,
tiedän miksi olen täällä:
Rakastaakseni elämääni täydesti.

*

Toistan värejä,
joita olen löytänyt luonnossa kulkiessani,
kannan mukanani mustikan sineä,
kanervan kultaista hohtoa,
tunnen luissani
katajanmarjan makuisen tuskan,
silti olen yhtä luuta
kulkiessani tätä metsäpolkua
alaspäin yhä vain alaspäin,
jäädäkseni tänne vielä hetkeksi,
kerätäkseni itseeni tätä metsän hehkua,
että voisin loistaa, että voisin olla
kuin pieni käpy tai kuusen taimi,
ollakseni se mikä olen.

*

Kuusikossa minua katseli
pieni eläin,
jota en tunnistanut
tästä maailmasta.

Halusin mennä silittämään sitä,
halusin ottaa sen syliini,
tuntea sen lämmön,
vahvuuden ja elämän voiman.

En uskaltanut,
olin yksinäinen edelleen.

Pieni eläin oli rohkea,
se hyväksyi oman olotilansa,
yksinäisyytensä.

Minusta tuntui,
että se nautti siitä.

*

Tuulinen pyörre kulkee lävitseni;
en ole siinä itse mukana
vaan minun oma tuulinen olemukseni
lähtee tanssiin maan tuulen kanssa.
Taivaan tuuli saapuu paikalle
ja vesien tuuli on pyörteinä
aaltojen harjalla kiitäen.
Olen tuulien tanssissa,
leikissä niin syvällä
niin keskellä kaikkea,
että olen mennä riemusta ja voimasta,
tahdon tunteesta sekaisin.
Voimallinen on tuulen hyväily,
sen kosketus katseessa, mielessä;
tuuli avaa uusia näkymiä,
joita katselen
henkeä tänään pidättäen, ihaillen.

*

Villit niittykukat katsovat minua tänään keimaillen,
ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi
niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä
tuulen tahtiin.

Oi, miten tahtoisin olla niityn kukkanen minäkin,
huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin,
siellä minä olen tuulen venyteltävänä,
auringon hyväilemänä tänäänkin.

*

Aurinko tanssii kanssani tänään piiritanssia,
kuu oli yöllä kanssani tangon taivutuksissa.
Maa on polkannut kanssani yötä päivää,
vesi on keinuttanut minua valssin tahtiin.

Olen yhtä maan ja luonnon kanssa;
taivaiden linnut kiitävät ohitseni vauhdilla.

*

Ajattelin ennen,
tänään on toisin,
tänään en ajattele.

Olen, elän,
nautin siitä mitä teen,
oli se mitä tahansa.

Se on minua,
minun elämääni,
niitä jälkiä,
joita minä haluan
jättää tähän maailmaan,
tähän kuvaan, maalaukseen,
minun taideteokseeni.

*

Kiiruhdan hitaasti lähemmäs
enkä osaa erottaa kasvojaan
tuon tutun ihmisen.

Olen nähnyt hänet
monesti elämäni aikana.

Hän on tullut minua vastaan
ollessani surussa, ahdistuksessa,
hän on tullut minua vastaan
iloni hetkissä.

Hän on minun peilikuvani,
hän, olen minä itse.

En ole tuntenut,
en ole katsonut
silmiinsä rehellisesti
nähden sen kaiken
mitä hän on.

*

Taikamaa,
taikamaailma,
kävelin eilen sisään portista,
josta en aio koskaan enää
palata takaisin.
Olen tullut tänne jäädäkseni,
sillä tänne minä kuulun.

*

Aamun valkeudessa,
syksyn alkukirpeydessä
minä olen.

Tuntuu kuin nostaisin
pääni jostain
maan uumenista,
kaivautuisin esiin,
katsoisin maailmaa ensi kerran.

Hei, täältä tullaan,
olen viimeinkin pinnalla,
viimeinkin uskalsin tulla esiin
omana itsenäni.

Hei, minä se olen ollut
koko ajan,
aivan mahtavaa!

*

Kietoudun hellästi
oman ääneni kutsuun,
kuuntelen sitä.

Tänään ensi kerran
tunnen sen näin vahvasti,
ensi kerran luotan sokeasti.

Tiedän,
että tieni on oikea
menin minne tahansa
tein mitä tahansa.

Kuljen oikeaan suuntaan,
oikeaan pisteeseen,
pääsen sinne montaa reittiä.

Minulla on vapaus valita,
olen vapaa tahtomaan oman tahtoni.

*

Tahdon olla hiljaa,
kuulla oman ääneni.
Tahdon olla tässä,
tahdon tuntea itseni.

Olen odottanut
tätä tapaamista
jo vuosia,
vihdoin tapaamme.

*

Herkin sävelin
kietoo kukka niityllä
sormensa vyötäisilleen.

Kietoo kauneimman
harsonsa mitä löytää,
pukeutuu siihen.

Taittaa lehtensä
kauniisti viistosti noin,
vihertää itsensä
kirkkaimmilleen.

Ottaa kasvoilleen
parhaimman, viehkoimman,
hymyisän katseensa.

Siinä hän on
niityn kukkanen,
siinä hän on.

*

Hyväksyn kaiken
mitä olen, mitä on,
ei mitään muuta
vain hyväksyn.


*

Nukkuessani
en ole tässä maailmassa,
olen muualla.

Olen kauniissa linnan saleissa,
olen jalokiviluolissa,
olen avaruuden äärettömillä laidoilla,
josta kutsun ja huhuilen
muita uniolentoja matkaani.

Tahdon lentää, leijailla ja leikkiä,
tahdon tuntea vapauden siivissäni,
jotka eivät ole minun.
Minulla on öisin lainasiivet.

*

Sinisen usvan harsossa
minä kuljen,
etsin omaa tähteäni.

Piilotin tähden itseltäni,
että voisin löytää sen uudelleen
sitten kun aika on.

Nyt on tullut aika
niin tunnen sydämessäni,
voin ottaa tähden matkaani,
olen sen arvoinen,
tiedän sen tarkoituksen.

*

Tien haarassa minä odotan
jotain uutta ja kaunista,
jotain puhtoisen kiiltävää.

Odotan jotain mitä ei koskaan ole tulossa,
jotain jolle ei ole osoitetta, ei päämäärää.

Riisun takkini, alan hermostua,
tunnen, että minut on petetty,
jätetty ja määrätty tänne odottajaksi.

Tien varressa on liikennemerkki,
olen kai jonkinlaisella pysäkillä
tai sitten tuo on minun stop-merkkini.

Sitten se iskee minun tajuntaani

STOP!

*

Oi, olen alkanut totella sydäntäni
ja voi, miten se tuntuu hyvältä.
Aivan mahtavaa.
Minä todella teen juuri ne asiat
jotka sydämessäni haluan toteuttaa.

*

Aurinko ja kuu,
minun omiani.
Sydämeni askelissa
olette aina mukana.

*

Kuullessaan linnun laulavan
juuri hänelle,
hän ei enää voinut vastustaa
linnun kutsua.

Hän oli valmis seuraamaan lintua
minne tahansa,
hän astui toiseen maailmaan,
toiseen ulottuvuuteen.

Hän oli innoissaan
sillä lintu näytti tietä edemmäs,
siellä näytti kauniimmalta
kuin hän oli ikinä
osannut kuvitellakaan.

Hän ottaisi tämän näkymän mukaansa,
hän toisi sen mukanaan
tähän toiseen ulottuvuuteen,
karuun maailmaan.

Hän pujahti ulos maalauksestaan
joka oli hänet ottanut mukaansa,
lintu istui yhä siinä
sanomatta sanaakaan,
laulamatta säettäkään
kenellekään toiselle.

Vain niille
joille oli taito annettu
nähdä ja kuulla
enemmän kuin tavallisesti,
lintu lauloi ja vei mukanaan.

*

Tässä minä olen,
olen ollut useasti ennenkin,
olisinko tänään erilainen kuin eilen,
olisinko tänään kasvanut
edes päivän verran eilisestä?

Mittaan joka päivä oman kasvuni,
se ei ole suurta,
mutta huomaan pienen edistymiseni,
joka tapahtuu juuri silloin,
kun en huomaa tarkkailla,
juuri silloin kun en ole varuillani,
silloin kun vain olen enkä edes yritä.

*

Aamuisin niityillä on usvaa,
minä kelaan sitä pienelle vyyhdilleni,
että saisin itselleni lämpimän takin
talvea vastaan.

Odotan valoisaa,
odotan pakkastähtiöitä,
odotan luonnon karua kauneutta,
joka vastaisi minulle hiljaa,
kietoisi minut omaan lämpöönsä
josta en tahtoisi lähteä koskaan pois.

*

Taikalinnun luolassa

asustaa aurinkoinen,
siellä ei ole pilviä,
ei salamointia, ei ukkosen jylinää.

Taikalinnun ikkunoissa
liehuvat kauniit pitsiverhot
kevyesti tuulessa
aina linnun ollessa kotosalla,
sillä se on avannut kaikki ikkunaluukut,
että valo voisi tulvia ulos ikkunoista;
onhan sillä luolassaan
aurinkoinen sisäpuolella
valaisemassa koko maailmaa.

Taikalintu sulkee ikkunansa öisin,
silloin tulee pimeää,
silloin verhot eivät lepata
ja kynttilä palaa linnun pöydällä
yksinäisellä haalealla liekillä.

Taikalintu ei tahdo
sammuttaa kynttilää,
se ei tahdo nukahtaa,
sillä se on löytänyt
niin paljon itselleen
tästä pimeydestä.

Taikalintu tietää valon taas saapuvan,
se on päättänyt herättää auringon loistamaan
ja avaa kiltisti ikkunat jälleen.

Näin maailman ihmisillä on hyvä olla;
kaikki saavat auringon energiaa ja voimaa.

*

Iloisia pieniä pisaroita
sataa ylleni taivaasta

Pisarat nauravat ympärilläni
nauran niiden kanssa
olemme samaa perhettä

Tahdon ottaa pisarat mukaani
kantaa selässäni
hiuksissani
jokaisella solullani hengittää
pisaroiden elinvoiman
ilonaurun ja raikkauden

Olen pisara meressä
ihmismeressä
kuka tahansa meistä
voi hymyillessään
ilonauraa
energiaansa ympärilleen

*

Kirjoitan juurella ison vanhan puun,
tukeva, vahva runkonsa on selkänojani,
tuohensa innoittajani,
lehtensä värisevät
antavat minulle sanansa,
kertovat tarinansa.

Minä itken kirjoittaessani,
en surusta vaan ilosta, liikutuksesta
kuunnellessani kauniita sanoja,
joita puu minulle luovuttaa varastoistaan.

En minä tiennyt, en uskaltanut toivoakaan,
että voisin puun kanssa keskustella tällä tavalla,
että saisin kuulla jotain ihmeellistä.

Kurkotan kohti taivasta
ollakseni läsnä itsessäni,
laitan oksani vasten tuulta
tunteakseni olevani elossa,
hitaasti varistan lehtiäni,
että uudistuisin,
juureni kaivautuvat maahan,
että voisin tuntea
olevani turvassa ja vahva
maailman keskellä,
kuoreni on suoja,
että saisin rauhan.

En pyydä mitään, en odota mitään,
mutta olen onnellinen, että olen tähän syntynyt,
en sattumalta tuulen kuljettamana
vaan tarkoituksellisesti,
että tässä olisin ja säteilisin ympärilleni.

Minä olin hiljaa,
niin hiljaa,
niin pitkään.

Tahdoin syleillä puuta,
sen vanhaa rosoista runkoa
ja se antoi minun tehdä niin.

Olin siinä pitkään hiljaa,
minusta oli hetkeksi tullut puu,
niin luulin,
mutta sitten ymmärsin,
että me olemme samanlaisia,
ihan samanlaisia,
ei meissä ole mitään eroa,
lopulta olemme
samaa maata.

*

 

Sammaleenvihreä huntu
on laskeutumassa kaupungin ylle
lintujen odottaessa
kauempana valmiina
ne laskeutuvat vasta sitten
kun huntu on paikoillaan
Linnut eivät ole tästä maailmasta
ne ovat tulleet paljon kauempaa
tämä kaikki on osa suurta satua
ikiaikaista tarinaa
Etsiessäni onnea olen löytänyt linnut
laskenut hunnun paikoilleen
odotan että jotain tapahtuisi
että linnut vihdoin asettuisivat
saisin nähdä kaiken valmiina
sillä ilman sitä hetkeä
mikään ei ole minulle täydellistä
Huntu on laskeutunut
aurinko loistaa taivaalla
värjäten kaiken kullanhohtoiseksi
linnut lähtevät lentoon
ja etsiytyvät paikoilleen
Katselen kauempaa
ymmärtämättä kaiken kauneutta
linnut katselevat
mustilla silmillään toisiaan
jokaisella on yhteys toiseensa
ja sitä kautta seuraavaan lintuun
Olen osana tuota joukkoa
tästä päivästä lähtien
sillä olen katsonut linnun silmiin
olen laskeutunut tähän kaupunkiin
ollakseni lintu muiden joukossa

*

Hiljaisuudessa kulkee
pieni hevonen eteenpäin.

Tiensä on pimeä,
mutta aurinkokin
on silloin tällöin
häntä lohduttanut
läsnäolollaan.

Pieni hevonen ei tiedä
miksi on tällä tiellä,
se tekee vain mitä sen
on pyydetty tehdä.

Se kulkee yhä eteenpäin
vaikka on jo vuosisatoja sitten
huomannut olevansa
samalla kehällä kiertolaisena.

Kaikki me olemme
kehällä kiertolaisena;
kuu, maa, aurinko, tähdetkin.

Emme me kulje eteenpäin,
emme taaksepäin.
Me olemme, me olemme,
yhä samassa pisteessä lopulta,
aika on vääristymää.

Meillä on vain tämä hetki,
löytäessämme sen itsestämme
voimme rauhoittua, pysähtyä,
sillä ei ole mitään kuljettavaa.

On vain elämä itse, sen tarkoitus,
mutta mikä se lopulta on?

*

En pyydä valoa
laskeutumaan alas luokseni
vaikka huomaan
sen saapuvan tänään lähelleni.

Olen tässä lähellä,
en ota valoa sydämeeni
vaikka tunnen sen olevan
mahdollista minulle.

En tee asioita
jotka voisin,
jos uskoisin enemmän
tänään, huomenna,
tulevaisuudessa.

Jään odottajaksi
vaikka tahtoisin olla
tekijä, toteuttaja
tässä maailmassa
tässä elämässäni.

*

Lauseeni syntyvät tyhjyydestä
niiden kehyksenä on avaruus
joka on mielesi portti
kaunein kaikista

*

Jokaisella on toisensa kautta yhteys kaikkiin.

*

Piilottaessani hopeisen kuutamon
omaan aarrearkkuuni
itken pienen hetken sen äärellä.
On surullista kätkeä
sellainen kauneus piiloon maailmalta.

Taivutan vielä yhden tähden sakaran
että se mahtuu arkkuun kuutamon seuraksi.

Lähden nopeasti paikalta
sillä en kestä kuulla miten kuutamoinen ja tähdet
valittavat hiljaa pimeydessä arkun uumenissa.

Seuraavana päivänä olen yksin pimeydessäni,
tahdon nähdä valon, en löydä sitä,
olen piilottanut sen itseltäni,
hukannut omasta muististani.

Näyttämöllä on seuraavana aamuna
pakeneva kuu perässään kaikki tähdet.
En edes huomaa niiden olemassaoloa,
olen jäänyt pimeyteeni.

Saapuessani alas luolaani
kurotan varovasti valokatkaisijaa.
Tiedän, että se on entisellä paikallaan,
mutta en tahdo koskea siihen
– pelkään.

Tunnen, että olen tullut likaiseksi,
en tahdo nähdä itseäni,
en sytyttää valoja.
Aion olla pimeässä, se on helpompaa.

Yllättäen minua tuijotetaan ikkunasta,
kuu on palannut takaisin paikalleen,
sen verho maalaa maisemaa hopeiseen utuun,
pienen hetken kuutamon valo sipaisee hiuksiani.

Tunnen vahvistuvani hieman,
otan pienen osan utua kämmenelleni – puhallan.
Utu alkaa liikkua, täyttää luolani seinät, lattian, katon.
En tarvitse valokatkaisijaa – päätän.

Seuraavana aamuna olen yksin keittiössäni,
olen herännyt unesta, se on ollut pitkä,
pidempi kuin osaan aavistaakaan.
Onneksi olen nyt hereillä,
on kuutamo, en pelkää olla tässä.

*

Metsässä piilotteli varis monta päivää,
oli pukeutunut parhaimpiinsa
ollakseen komea
sitten kun sopiva varis
osuu samalle polulle.
Metsässä ei ollut polkua.
Eikä toista varista.

*

Ruusupuussa lauloi perhonen,
lauloi niin että kaikki ruusunlehdet
varisivat maahan.
Perhonen ei tiennyt olevansa niin vahva.
Se ei tiennyt mitä teki.

*

Maalari maalasi oman talonsa valkoiseksi
voidakseen maalata sen myöhemmin
juuri sellaiseksi kuin ihmiset haluaisivat.
Hän halusi, että hänen talonsa
olisi kaunein kaikista.
Hän odotti vuosia
että joku olisi kertonut hänelle
sopivimman ja kauneimman värin.
Kukaan ei tullut.

*

Hiekassa istuivat he kaikki,
jokainen heistä oli ollut siellä
tuhansia vuosia.

Aurinko oli polttanut
heidän ihonsa syville uurteille,
heistä jokainen luuli olevansa yksin.

Istuessaan hiekassa
he eivät nähneet ympärilleen,
he uskoivat maailmansa
olevan hyvin pieni.

He eivät tienneet,
he itse olivat hiekanjyväsiä
jotka muodostivat tuon hiekan
jossa he asuivat.

*

Tietämättäsi
annoit itsellesi avaimen,
avasit lukon
jota kannoit mukanasi
tuhat vuotta turhan vuoksi.

Tietämättäsi
saavuit perille jo ennenkuin
olit edes lähtenyt matkaan,
sinulla oli kaikki tarvitsemasi
jo ulottuvillasi.

Tietämättäsi
olit niin vahva
ettet tarvinnut mitään
mitä luulit tarvitsevasi itselläsi.

Kaikessa luotit maailmaan
ja itseesi niin paljon
että uskoit löytäväsi perille,
teit matkaasi.
Polun päätä ei ole,
ei sinne voi koskaan saapua.

*

Kauneus ja keveys
ovat vastassani
heti aamulla herätessäni.

Pieni vaalea
kovin hentoinen
yön perhonen,
tervehtii minua
tahtoo katsoa silmiini
olla läsnä.

Olen hänelle pienen hetken,
pienen hetken me olemme.
Perhonen jatkaa kulkuaan
lepattaa tyynesti
pimeään yöhön
kohti puiden oksia.

Hymyilen sisäisesti
nyt minulla on perhonen
kaunis valkea lepattava perhonen
sisimmässäni.

*

Mikään ei täällä ole sattumaa.

*

Uupuessani suurin huulin
etsin yössä vastauksia.
Huudan pimeässä
ääneni käheänä,
sillä kukaan ei minua kuule.

Onneksi pimeydestä
minut kohtaa vahvana käsi,
joka ajautuu minua kohti.
Tunnen sen polttavana
ja jäätävänä samanaikaisesti.
Käsi on vapauden käsi.
Pelastajani – Armoni.

*

Toisinaan ollessani vahva
huomaan olevani heikoimmillani.
En ole etsinyt vahvuutta tietoisesti,
se on vain virranut minuun
monen eri kulman kautta
ollessani surullinen ja varomaton.

En tiedä miksi sairastuin,
mutta olen päivä päivältä heikompi.
Näin on parempi,
nyt ymmärrän sen,
minun aikani on nähdä,
kuulla, tuntea ja ymmärtää miksi.

*

Tänään avaan portin
uusiin näkymiin,
astelen peremmälle,
en jää etualalle yksin.

Kuulen tuulen viestit,
näen pilvien merkit,
ymmärrän sydämeni,
tiedän miksi kaikki on.

Taipuessani tähän
omaan todelliseen muotooni
voin tuntea olevani rajaton.

Hiljaisuus edessäni on pyhä,
se hengittää raskaammin,
että voisin kuulla sen paremmin.

Olen tässä järkyttyneenä,
astuin portista tänään
uuteen maailmaan.
Löysin sen minussa.

*

Kaikella on tarkoitus.
Sen löydät parhaiten
etsimättä.

*

Kirkas valo loistaa ylläni,
sehän on aurinko.

Ei se olekaan.

Se olen minä itse,
olen alkanut hymyillä.

*

Riisun hiljaa kaiken pois,
eilisen, tämän päivän, tulevat hetket.
Mitään ei jää lopulta jäljelle,
olen kuin lehdetön puu, lähes oksaton,
silti minun on äärettömän hyvä olla.

Kasvatan juuriani, perustaani,
sitä kautta kurkotan ylemmäs, laajemmalle.
Avaan silmiäni enemmän, enemmän
nähdäkseni oman itseni, kuvajaiseni
maailman peilissä selvemmin.

Tässä minä olen alastomana
aivan kuin tänne saapuessani.
Ei minulla ole mitään
enkä minä mitään tarvitse lisää,
minulla on jo aivan kaikki
tarpeellinen annettuna mukaani.

Alan ymmärtää oman suuruuteni,
oman ihmeellisyyteni.
Minä olen, hengitän.
Minä elän, teen omaa kudelmaani,
joka on tässä nyt.
Vain se on arvokasta ja merkityksellistä.

*

En tiedä miksi olen tänne tullut.

Sydämessäni on tuo tieto
kätkettynä minulta.
Olen kuullut siitä joskus,
tuntenut sen läsnäolon,
suuremman viisauden.

Pienen äänen, joka asuu sisälläni
ja yrittää kertoa minulle jotain,
joka päivä, joka hetki,
kun vain muistaisin kuunnella.

Kaikki vastaukset ovat sisälläni,
etsin liian kaukaa.

Minä olen tässä.
Hei, minä olen tässä.

*

Mene meren rantaan
Kävele ulapalle
Näe järven kimmellys
Kuule joen pulppuava ilo
Ota käteesi kivi
jonka aurinko on lämmittänyt
Kävele avojaloin heinikossa
jossa aamun kosteus vielä viipyy
Tunne miten olet osa luontoa
isoa kokonaisuutta
Sinä et koskaan ole yksin

*

Sinulla on aina tilaa uusille,
pienille ihmeille.
Kun vastaanotat niitä joka päivä,
koet uudistuvasi.
Se tapahtuu ensin hitaasti,
mutta kun alat oppia
niin vauhtisi kiihtyy.

Alat nähdä yhä enemmän
merkityksellisiä, hyviä asioita.
Poimit niitä itsellesi varastoon,
sitten sinulla on mistä ottaa,
jos joskus tunnet yksinäisyyttä tai surua.

*

Ripsissäni ovat kiinnittyneinä tuhannet tähdet,
kuu on aina matkassani, aurinko loistaa sydämessäni
ja maapallon kaikki meret virtaavat suonissani

Minä en tunnista omaa suuruuttani, omaa kauneuttani,
sitä pyhyyttä joka minussa ja meissä kaikissa on.

*

Levitä siipesi, luota niihin ja lähde lentoon.
Lennä korkealla, kauas pilvien taa,
lennä niin ylhäällä, että vastassasi on avaruus,
sen äärettömät laidat.

Ota vastaan kaikki lahjat, joita löydät.
Kerää ne mukaasi, tuo kotiisi,
jaa niitä ympärilläsi oleville ihmisille,
niin että heillä olisi kaikki mitä he tarvitsevat
luodakseen mieluisensa elämän.

Ota avaimet, avaa lukot,
ota kädestään ja anna tuntea energiasi,
joka on lämmin ja avaava.
Auta heittämään huolet ja pelot pois,
anna toivoa, anna iloa, anna uskoa unelmiin.

*

Ruiskukan maassa kuljen, silmin niin avoimin.
Mieleni on lempeä, katseeni kirkas,
aurinko on piiloutunut silmäluomieni taa
tullakseen sieltä uudelleen kurkistamaan
taas huomenna.

Olen maailma ja maailma on minussa.
Etsin sydäntäni, vaikka se on keskelläni.
Etsin tarkoitustani, joka on tässä hetkessä oleminen.
Etsin sisintäni, joka vastaa minulle kaikkeudesta
jatkuvasti, kun vain sitä kuuntelen.

Olen etsijä omalla kiertoradallani,
joka satun olemaan minä itse.
Olen maailma, olen tässä.

*

Vastauksia

Nopein reitti sinne
mihin olen menossa,
päämääräni?

Ei ole nopeinta reittiä,
on vain tie jolla olet.
Olet perillä koko ajan
kun vain ymmärrät,
että tämä matka on sinun tehtäväsi.

Et sinä koskaan pääse todella perille
eikä sillä ole merkitystä.
Tärkein on kokemus,
oman elämäsi muovaaminen,
oman taideteoksesi rakentaminen,
luominen ja siitä nauttiminen.

Luo ja nauti siitä,
rakasta olemassaoloasi, sinua.

*

Etsiessäni onnea
joudun usein sivupoluille,
luulen löytäväni sen sieltä
missä sitä ei ole koskaan ollutkaan.

Etsiessäni onnea
luulen sen olevan jotain
mitä se ei voi koskaan olla.

Olen etsijä,
kun lopetan etsinnän
olen perillä.

*

Niin on päiväni hiljainen
täynnä pieniä hetkiä onnen.
En ole siitä kiitollinen
jos olen hiljaisuudessa
koko elämäni.

Välillä on oltava tuulta ja myrskyä,
sillä muuten en voi hiljaisuutta ymmärtää,
arvostaa sen karua kauneutta,
joka ei ole runsautta ensi katsomalla.

Ollessani tarpeeksi kärsivällinen
hiljaisuus alkaa avautua minulle,
avaa eteeni uuden maailman,
jonka elävyys ja huuma ovat minulle
jopa liian paljon kerralla.

Otan pieniä annoksia tänään,
että en humallu hiljaisuudesta.

*

Kuljen yli vihreiden niittyjen,
tänään ne ovat vihreämmät kuin eilen.

Tiedän, että huomenna
ne ovat muuttuneet kultaisiksi.
Hopeisina ne hohtavat öisin,
kun kuu loistaa niihin,
antaessaan niille oman voimansa.

Tuo voima ei tule maasta,
ei tästä maailmasta.
Se tulee avaruudesta,
sen loistosta ja hopeasta.

Minä tahdon olla
osa tätä niittyä,
muuttua sen mukana.
Minäkin tahdon loistaa kuin kuu,
olla yhtä salaperäinen ja hohtava.

*

Maidonvalkean kuun yläpuolella
nousee toinen kuu,
minun aurinkoni.

Katson sitä tänään,
sillä en ole aikaisemmin sitä nähnyt,
ainakaan moniin vuosisatoihin.

Tuo kuu on minulle niin tuttu,
tulen kuin kotiini,
lennän sinne maidonvalkein siivin.

Siellä kaikki on valkeaa ja valoisaa,
siellä on hyvä olla.

*

Sisimmässäni on rauhan lähde.
Tänään otan siitä kauhallisen,
juon hitaasti nauttien.

Tänään aion katsella itseäni,
oppia siitä mitä koen.

Tänään olen oma itseni,
lepään täydesti omassa keskuksessani
niin että voin elää sitä elämää
mitä varten olen tänne tullut.

En tullut riekkumaan ympäriinsä,
en tullut juhlimaan olematonta.
Tulin nauttimaan tästä kokemuksesta,
tuntemaan kaiken sen
mikä minulle on mahdollista
tässä olomuodossa.

Tullakseni vielä enemmän
omaksi kokonaiseksi itsekseni,
että olisin se mikä oikeasti olen.

*

Kuun sirpillä istun ja uneksin,
katselen maailmaa, sen ihmisiä.
Näen kaiken kerralla
ja on paljon helpompi ymmärtää
miksi kaikki tapahtuu.

*

Pyrkiessäni eteenpäin elämässäni
löydän paljon valoa ja iloa,
tieni on loistava ja puhtoinen,
kuljen kuin kulkueessa
iloisesti hypähdellen.

*

Perhosen siivet lepattivat
öisen kuutamon loisteessa,
metsä hiljainen,
riemu täytti
perhosen sydämen.

*

Heiluessani heinikossa olen vapaa, huojuessani tuulessa olen vahva.
Seisoessani järkähtämättömästi paikoillani olen heikoimmillani.

*

Metsän keskellä
pieni lähde
kimaltaa hiljaisuudessa

Katson lähteeseen
näen satoja timantteja
elämäni hetkiä

Kämmenelläni vettä
näen timanttien loistavan
uusia liikuttavia yksityiskohtia

Hetken elämässäni
olen timanttilähteellä

*

Suru koskettaa,
tahtoo pitää kämmenellään,
syleillä, pitää tukevasti otteessaan,
halata kuin vanhaa puuta,
kauan sitten kadonnutta ystävää.

Halatessani surua lujasti,
tunsin sen voiman,
aloimme sulaa yhdeksi.

Sydämeni tyhjeni,
nyt siellä on tilaa.

*

Nauraessani pimeään yöhön
siirryn hitaasti syrjemmälle
muuttuen sivustakatsojaksi.

Siirrän valkeaa kuuta vähän vasemmalle,
otan auringon hetkeksi kädelleni,
siinä ne ovat kumpainenkin
täynnä mahdollisuuksia, täynnä valintoja.
Päätän ottaa molemmat.

*

Hiljaisuudessa on monta sanaa,
sanomatonta, kuulumatonta.
Hiljaisuudessa on ajatuksia,
tulevia, meneviä.

Otan niistä yhden kiinni,
se pyristelee etusormieni välissä
kuin loukkuun joutunut yöperhonen.
Lopulta kun se rauhoittuu, huomaan,
miten kaunis se sittenkin on.

*

Auringon säteissä on iloa
tuhansina pieninä hiukkasina.
Avaan käteni vastaanottamaan,
annan ilon imeytyä itseeni,
lopulta olen täynnä.

Aion hehkua, hehkua,
säteillä, säteillä
auringon voimaa ympärilleni.

*

Missä on kultainen aurinkoni,
missä on hopeinen planeettani,
missä olen kotonani niin,
että tunnen olevani turvassa ja tasapainossa?
Minne minun on kuljettava,
että löydän todellisen rauhani?

Itseeni.

Minä olen minun aurinkoni, minun planeettani.
Maailmankaikkeuden keskipiste
voi olla minussa itsessäni,
kun pysähdyn ja olen ihan hiljaa tässä.

*

Muulien jono etenee tiellä hitaasti.
Toisaalla vaeltavat siniset
lähes lumenvalkoiset lentävät hevoset.
Katsot ja mietit, mikä on eroavaisuus
noiden olentojen välillä?

*

Kauniissa iltahämärässä
kuljen polkuni päähän
seisahdan siihen
olen hiljaa ikuisuuden.

Kaunis laulu kuuluu
jostain hyvin kaukaa
en anna sen häiritä minua
vaan annan sen soljua lävitseni
kuin meren aallot kuin sydämeni lyönnit
pian olen osa tuota kaunista laulua.

Tunnistan laulun ja sävelen
se on tuttu lapsuudesta
sydämeni laulu.

*

Aamun vaaleansinisessä hämärässä
saavun oman satumetsäni laitamille
valmis polku odottaa minua
tiedän minne se minut vie

En tahdo hidastella tänään
tänään tahdon kiitää
vauhdikkaasti eteenpäin
tänään tahdon saavuttaa
saavuttamattoman
nähdä jotain
mitä en ole koskaan
aikaisemmin havainnut.

*

Risuinen lintu tässä maailmassa

Risuisen linnun sydän on paikallaan
se ei tunne tuskaa ei iloa.
Risuinen lintu katselee maailmaa
lähtee lentoon.

Se nousee harmaille kankeille siivilleen
liitää lopulta korkeuksissa.
Sydämensä alkaa läpättää
verensä alkaa kiertää suonissaan
kyntensä ovat terävinä
valmiina vastaanottamaan
kaiken mitä se saa.

Lopulta risuinen lintu löytää
satamansa oman vuorensa
jonne se jää elämään, odottamaan
että taika lopulta saapuu sen luo
ihan ikiomaksi.

*

Pieni hiirulainen
arkisissa askareissaan
kipittää kiveltä kivelle
saapuen pellon laitaan.
Kotinsa on jossain kaukana
ruokaa on riitettävä talven varalle.

Pieni hiirulainen jatkaa uskollisesti puurtamistaan
kunnes on kerännyt tarpeeksi
kunnes se tietää varmasti
että voi selvitä talven yli ja siitä eteenpäin.

Kerää sinäkin pieniä jyväsiä
yksi kerrallaan
kärsivällisesti hitaasti
välillä kipittäen
pian sinulla on tarpeeksi.

*

Pelko astui sivuun
meni syrjään
kaikesta minun elämässäni.

En ollut koskaan
toivottanut sitä tervetulleeksi
silti se oli astunut
ovestani sisään.

En tarvitse sinua enää
sanoin vihdoin
silloin se lähti.

Noin vain kevyesti
häipyi pois ikuisiksi ajoiksi.
Olin vapaa.

*

Kirkkaudessa vaeltavat
taivaan pienimmätkin tähdet.
Isoimmat valaisevat niiden kulkua
lämmöllään sydämellään.

Minä olen pieni paljon pienempi
kuin yksikään tähti.
Kuka minun tietäni kulkuani valaisee?
Minäkö?

Minun sisimpäni valo loistaa
jos niin tahdon valaisee tieni.
On helppo kulkea ja turvallista
kun tietää minne on menossa.

*

Tarkoituksesi?
Olet kuin pieni puuntaimi
kasvat metsässä
muiden pensaiden, puiden
kasvien joukossa.

Sinä olet omanlaisesi
sinä olet ainutlaatuinen
niin kuin on jokainen täällä.

Etsit omaa tarkoitustasi
vaikka sen pitäisi olla
sinulle itsestään selvä.

Tarkoituksesi on kasvaa
mahdollisimman suureksi
omana itsenäsi.

Olla ja tuntea olevasi
juuri se mikä olet
syvällä sisimmässäsi.

Tarkoituksesi on tuoda
mahdollisimman paljon
esiin omaa luontoasi
omaa sisintäsi.

*

Näen vihreän kukan
syvällä vihreässä maassa
kuin metsässä, sammalikossa
piiloutuneena.

Tunnen että kukalla on minulle
kerrottavaa minusta itsestäni.
En tahdo kuunnella,
minulla ei ole aikaa.

Kuljen ohitseen pysähtymättä
niin monet kerrat.

Tänään olen päättänyt,
että pysähdyn ja kuuntelen.

Otan vastaan oman kasvuni;
kuuntelen mitä kukalla
on minulle kerrottavaa
ja toimin ohjeiden mukaan.

Vihreä kukka on minun sisimpäni
sitä minun on kuunneltava
muuten petän itseäni.

*

Olen hiljaa, aivan hiljaa.
Hiljaisuudessa voin
paremmin kuulla oman ääneni;
oman sydämeni ajatukset.

Hiljaisuudessa ei ole mitään
kuitenkin se on täynnä
ihmetystä ja uusia asioita.

Hiljaisuus voi täyttyä,
hiljaisuus voi tyhjentyä
– ihan miten haluat.

Voit muovata sitä
kuin taiteilija,
tehdä siitä oman näköisesi;
paikan jossa sielusi lepää.

*

Pienen pieni pikkuruinen jouluhiiri
kulkee ylös alas mäet ja kummut lumiset.
Haaveilee pienen pieniä pikkuruisia haaveitaan
unelmoi joulupuurosta ja silavasta
tahtoo sytyttää monen monta
pienen pientä pikkuruista kynttilää.

Pienen pieni pikkuruinen jouluhiiri
käpertyy tänä jouluna onnellisena
omassa pienen pienessä pikkuruisessa
kotikolossaan ja huokaa hiljaa
– Oi ihanaa, joulu on!

*

Delfiini

Jalokivet olivat haudattuina
syvälle merenpohjan uumeniin
pieni delfiininpoikanen
oli nähnyt ne kerran aikaisemminkin
mutta vasta nyt hän ymmärsi niiden kauneuden

pieni poika selässään
hän oli tullut nyt niitä noutamaan
sillä vihdoin oli tullut aika
jolloin maailma olisi tarpeeksi jalo
nämä kalleudet vastaanottamaan

he olivat sukeltaneet yhdessä ennenkin
ja olivat löytäneet monia aarteita
mutta tämä oli kaunein ja kallisarvoisin kaikista

He nousivat pintaan
pienen pojan ruskealla iholla
kimalsivat sadat vesipisarat
ja delfiinin iloinen nauru
kiiri kauas kun he lähestyivät rantaa

timantit olivat pojan kädessä
hän otti ja levitti ne hiekalle
niin että aurinkokin voi ne nähdä
ja aurinko katsoi
ja timantit kimalsivat
kauniimmin kuin koskaan ennen

Hiekka oli niille uusi koti
lämmin ja polttava
kuitenkin turvallinen
pieni poika tiesi mitä hänen oli tehtävä
hänen oli löydettävä sopiva paikka
jossa timantit voisivat hoitaa tehtäväänsä
delfiinin avulla hän selviäisi
hän tiesi että delfiinillä oli vanhaa tietoa
sellaista jota kukaan ei tiennyt
kertoa vielä missään

Kaksi yötä pieni poika istui rannalla
kuunnellen delfiiniä
opetellen ulkoa koordinaatteja
ja merenkulun sanastoa
lopulta hän tiesi olevansa valmis
hän keräsi hellästi kaikki timanttinsa
kangaskääröön ja lähti matkaan

35 vuotta hän kiersi meriä ja lahdenpoukamia
jakaen timantit paikoilleen
kuka niistä kuului minnekin
sen tiesivät vain poika ja delfiini
lopulta poika ei ollut enää poika
eikä delfiinikään enää niin nuori
mutta uutterasti poika jatkoi työtään
lopulta hän oli päässyt vuorijonolle
jolle hänen tuli asettaa viimeinen timanttinsa

jokainen timantti oli yksin
mutta tämän timantin asettamisen jälkeen
kukaan timanteista ei olisi yksin
koska aurinko tähdet ja kuu
yhdistäisivät nämä timantit
ja antaisivat niiden alkaa suorittaa
suurta tehtäväänsä

Kaikki delfiinit maailman valtamerissä
tiesivät tuona hetkenä
että nyt oli viimeisinkin timantti
asetettu paikoilleen
ja poika kuuli laulun
joka oli niin kaunis
että sitä ei voisi unohtaa koskaan
tuo laulu kertoi maailmanrauhasta
se oli juuri alkanut

Ja se alkoi meristä

*

Kuun neito

Kauniilla kuutamolla
pieni hopeinen neito
kulkee hangella.

Metsä on öinen ja jäinen,
tuuli puhaltaa niin hyinen,
pienellä neidolla vain
ohut vaaleansininen
silkkipuku yllään,
se liehuu tuulessa.

Hopeiset hiukset tuulessa hulmuten,
timantit sadat hiuksissaan välkkyen,
helmoissaan upea lumikidepitsi hohtaa,
kuun neito hopeinen, taianomainen.

Tulethan yksin,
öiseen hyiseen kuutamometsään,
sen hopeanhohtoon, lumoon
tuota neitoa hangille tapaamaan.

Paljain jaloin, paljain varpain,
pakkaslumi varpaissa kirveltäen,
löydät aarteen
sydämessäsi, sisimmässäsi,
säihkyvänä kuin jäinen kuun timantti.

*

Helmi

Tämä on kertomus helmestä
Tämä on kertomus kauneuden synnystä

Maailmassa oli yksi hiukkanen
leijuen avaruuden sinessä
sen äärettömillä laitamilla
Hiukkanen hymyili ja oli onnellinen

Kun kuljin ohitseen
en voinut sitä vastustaa
vaan poimin taskuuni
otin lähelle sydäntäni

Päivät kuluivat
vuodetkin
olin unohtanut
tuon uneni
näkyni kaukaisen

Ihmettelin omaa onneani
sydämeni yltäkylläisyyttä hämmästelin
hymyilin päivästä vuodesta toiseen
kuljin niin kevein askelin

Sitten eräänä yönä
kuutamon loistaessa
ikkunan raoista kasvoilleni
minä muistin sen
Hiukkaseni

Olin unohtanut sen
kaikiksi näiksi vuosiksi
löytäisinkö sen yhä
sieltä minne sen laitoin
taskuni pohjalta
läheltä sydäntäni

Riensin katsomaan
jo kaukaa näin
miten se loisti hopeista
kuutamon valoa
hehkui salaista voimaansa

Otin sen käteeni
hämmästykseni oli suuri
kämmenelläni oli pieni
täydellisen pyöreä
hohtavanvalkoinen helmi

En ollut tuntenut tuskaa
en maailman kovuutta
En ollut nähnyt pimeyttä
en tuntenut kylmyyttä ihollani

Poimimani hiukkanen avaruudesta
oli kantanut kaikki tuskani
ollut sydäntäni lähellä
Syntynyt kauniiksi helmeksi

*

Aamun hetkessä
minä olen osana kokonaisuutta
sydämeni on kevyt
katsoessani punertavaa
taivaanrantaa

Tämä kauneus on minulle
minua varten luotu

*

Kokoelma nuolen kärkiä
on pudonnut seinältään
kerään niitä yksitellen
ihmetellen jokaista erikseen

En ole nähnyt niitä pitkään aikaan
vaikka ne ovat olleet siinä
silmieni edessä joka päivä

Tänään alan taas nähdä

*

Naurava lokki
lähestyy lopulta minua
annan sen tulla lähelleni
en enää pelkää sitä

Me hymyilemme toisillemme
vaikka olemme eri maailmoista
katson lokin silmiin syvälle
näen sen maailman

Se on kaunis

*
Etsiessäni tietä löysin ulos lopullisesti
siltä kehältä jota olen kiertänyt.

Etsiessäni vapautta lähdin lentoon kaihoisaan.

Etsiessäni lohdutusta löysin tyhjyyden,
joka antoi vastauksia.

Kun en enää etsinyt, aloin nähdä selvemmin.

Edessäni olivat vastaukset,
en vain halunnut vielä löytää niitä,
halusin etsiä.

*

Kierrän rihmaa, hitaasti
päivästä toiseen
kerään sitä.

Rihmaa, jossa on kaikkea
elämääni kuuluvaa.
Niin paljon asioita, niin paljon tavaroita,
niin paljon ajatuksia, niin paljon kaikkea.

Kierrän rihmaa,
joka on päivä päivältä painavampaa.
Kerään kokemuksia, kerään elämääni,
enkä aina tiedä miksi.

Kaiken tarkoituksettomuus
saa minut mietteliääksi, toisinaan turhautumaan.
Minne olen menossa, mistä tulossa,
mikä on kaiken tarkoitus.

Etsin sitä aina toisinaan, tarkoitusta.
Kuinka moni siitä lopulta välittää,
tahtoo tietää, elää jonkin vuoksi?
Hukassa tässä maailmassa lopulta, yksin.

Kierrän rihmaa, hitaasti
päivästä toiseen
kerään sitä.

*

Kauas kuljettuaan
hän vihdoin katsoi taakseen
eikä ollut enää tunnistaa
omaa kotiseutuaan.

Hän oli rakastanut sitä
enemmän kuin mitään muuta.
Hän oli halunnut elää siellä
koko elämänsä loppuun saakka,
mutta nyt oli tullut
hänen elämänsä ilta
ja kaikki oli jo liian myöhäistä.

*

Pienen kukan maassa sinä kuljet
suljetuin silmin ja korvin

Kukka
huutaa sinulle
laulaa sinulle
tahtoo hymyillä kanssasi

Mutta sinun aistisi ovat suljetut

*

Keijukaisen askelin
kuljen yli mättäiden, sammalten.
Uskon löytäväni täältä vastauksia
moniin kysymyksiin,
jotka askarruttavat mieltäni.

En kysy niitä ääneen
pidän ne valmiina ja odotan.
Tiedän, että minulle vastataan
jostain sisimmästäni,
kun vain olen valmis kuuntelemaan.

Kuljen kevyemmin ja kevyemmin,
mitä pidemmälle menen
sitä kauempana olen kaikesta.
Huomaan kysymyksieni olevan turhia,
en edes tarvitse vastauksia,
kaikki on niin selkeää, niin kirkasta.
Palaan uudistuneena.

*

Kirjavassa mekossaan
kulkee pieni tyttö pellollaan.
Ei haittaa risukot,
ei haittaa pusikot,
eteenpäin hän kulkee
reippain askelin.

Kuutamo on taivaallaan,
katsoo tyttöstään,
aurinkoinen piilossaan
myös hiljaa hymyää.

Lapsi tämän maailman
tyttö hetken olla saa,
taika saapuu koettaa
hänt` hiljaa koskettaa.

Hymy viimein kasvoillaan
hän hiljaa lähtee pois,
on elämänsä ihanaa
tääl` pidempäänkin olla vois.

*

Kehdossa on pieni perhosen lapsi
tahtoo jo päästä matkaan
löytää oman onnensa
oman paikkansa tässä maailmassa

Ei vielä lapseni
ei vielä

Odota
että siipesi ovat valmiit
sitten voit lentää
minne ikinä tahdot

*

Jos kysyn
en kysy määrää
kysyn laatua
Kysymys on elämästäni

*

Kaipaus sisimmässämme
kertoo meille jostain tärkeästä

*

Rujossa ruukussa oli sirpaleita
se oli kerännyt itseensä
niitä monta vuotta
Se halusi auttaa muita ja olla hyvä
mutta se oli jo aivan täynnä sirpaleita

*
Kaunis hevonen on noussut vuorelleen
siellä se seisoo uljaana ja yksinäisenä
katsoo alas maailmaan

Tuulenvire heilauttaa
sen harjaa ja häntää
se tuntee sieraimiinsa
tuhansia kutsuvia tuoksuja

Se ei lähde vielä
se on päättänyt
nauttia tästä hetkestä
tuntea oman voimansa ja luontonsa
mitä on olla villi ja vapaa
tuulen armoilla

*

Linnun laulua kuulen jostain kaukaa
en ole kuullut sitä aikoihin
nyt pysähdyn ja kuuntelen
tunnistan tutun sävelen

– Ei, ei se olekaan lintu
se on minun oma lauluni
en vain ole kuullut sitä
huomannut sen kauneutta

*

Kauniin polun päässä
on minulle jotain
joka kimmeltää
houkuttelevasti ilta-auringossa

Lähden kulkemaan sitä kohti
hitaasti taivallan eteenpäin
En näe sitä enää
sillä polku on mutkainen

Aarteeni on täällä jossain
jossain päämäärässäni
– Vai onko sittenkään?

Ehkä sitä ei olekaan
ehkä on vain kimmellys
jota kohti voin vaeltaa

Ehkä aarteeni on seikkailuni
juuri tässä polun mutkassa
juuri nyt

*

Kuuntelen
Aavistelen
Sydämeni taitaa
puhua minulle tänään
Äänensä on pieni
niin hiljainen
Kuuntelen

*

Ruutujen takana
asuvat maailmat toiset
löydät ulottuvuudet
joista et osannut uneksiakaan

*

Kaunis on hiljaisuus
Lähde etsimään
löydät uuden maailman

*

Katolla hiljaista
sade tauonnut
tauon välissä toinen hetki
hetki joka odottaa
totuuden hetki

*

Kaarevalla sillalla asustaa hiljaisuus
avaimet tänne kätketyt
Ikuisesti pysähtää maisemaan kulkija uus
laittaa avaimen paikoilleen
ottaa lukon mukaansa
palaa yhä uudelleen
avaten lukon
oven hiljaisuuden

*

Kadotettu aarre
odottaa sisimmässäni

En avaa kantta
katso mitä löytyy

Katsoessani eteenpäin
voin löytää aarteeni

Katson rohkeasti
mitä näen?

*

Kuumuus hohtaa kasvoilleni
olen kevyttä ilmaa
liitäessäni kohti aurinkoa

Keltainen kuuma aurinko
odotat minua tänään
Olen sinun omasi
en tahdo muuta
*

Maailmassa asuu miljoonittain ihmisiä
jokainen heistä erilainen
Juhli omaa ainutlaatuisuuttasi
nosta malja joka päivä

Etsi ainutlaatuisuutta sisimmästäsi
tee siitä näkyvää ja kaunista
anna loistaa ja johdattaa kulkuasi

Silloin et voi kulkea väärille poluille
pääset varmasti nopeasti perille

*

Kiirehdi hitaasti vaeltaen
kohti päämäärääsi
Yllättäen huomaat
olevasi portilla
sitten polulla
pian koputat ovelle
joka avautuu helposti

*

Kukka katseli
veden pintaa
hämmentyneenä

Tuli oikein iloiseksi

*

Sydän on kevyt
ei pyydä mitään itselleen
Vain pyytää
saada olla lähelläsi

Kuiskaa

Tervetuloa!

*

Ihmeellinen matka
kohti sieluni kotia
on alkanut

*

Kiitos ystäväni
minun oma sielunystäväni
minun kaunein sisimpäni

Anna minun
antaa sinun
loistaa tänään
elämäni pääosassa

Annan

*
Meren aaltojen kohinassa
löydän uuden musiikin
erilaisen sävelen

Pidän itselläni
soitan usein
sydämessäni

*
Aurinkoinen loistavainen
mitä tahdot minulle kertoa
tänään elämästä?

Aurinkoinen loistavainen
tässä minä olen
Loista minuun lämmitä minua
olen sinun ikiomasi!

*

Ristikon takaa voi nähdä
auringon nousevan ja laskevan
Vuoren rinteiltä voi nähdä
lumen ja sateen saapuvan
Auringosta voi nähdä pilkut
tuntea lämmön keltaisen

Mitä sinusta voit nähdä
Katsoisitko?

*

Riipun jossain missä en haluaisi.
Olen takertuneena vain pelon ja tavan vuoksi.
Tässä olen; en hymyile, en naura.
Puristan tiukasti, en tahdo päästä irti.
– Entä jos lähden, mitä sitten?

*

Ruudun takaa katson maailmaani.
Siinä on paljon keveyttä,
mutta siinä on myös raskaita osasia.

En tiedä mihin kaikki palaset sopivat.
Yritän kuitenkin joka päivä
laittaa jotain paikalleen
ja saada tästä näkymästäni ehyen.

*

Hippunen kultaa oli pudonnut tielle.
Kaikki kulkivat sen ohi edes huomaamatta sitä.
Lopulta eräs köyhä kulkija poimi sen mukaansa.
– Näet sen mitä tahdot, koet sen mitä haluat.

*

Minulla on jo kaikki mitä tarvitsen.

*

Kallion jyrkänteeltä katson alas maailmaan.
Kaikki on niin pientä loppujen lopuksi.
Ole rohkea, ole oma itsesi.

*

Etsin yhä omaa itseäni, omaa sisintäni.
Tiedän ja tunnen sen olevan lähelläni.
Minun tarvitsee vain ojentaa käteni.

*

Todellisuus ei ole sittenkään tässä ja nyt.
Mietin, missä se on?
Lähden etsimään – tänään!

*

Kirkkaudessa
voi asua monta päivää
hymyillen ja nauraen,
mutta välillä on tultava pois,
maisteltava erilaisia elämyksiä,
tunnettava mitä on suru ja viha,
sillä maailma on täynnä vastakohtaisuuksien kokemista
ja juuri ne tekevät ja synnyttävät tarinaa nimeltä Elämä.

*

Kaunein sana on olemassa,
mikä se on sinulle?
Tänään?

*

Lumisilla kentillä asuvat hiljaiset pedot.
Toisinaan ne pyydystävät ihmisiä, myös hyviä ihmisiä.

Tunnet, että olet koukussa tai loukussa etkä pääse irti.
Olet lumen sokaisema ja kaikki tuntuu
niin tyhjänpäiväiseltä ja turhauttavalta.

Silloin voit ottaa lumilapiosi ja kaivaa.
Kaivaa kunnes lumi pöllyää ympärilläsi,
kunnes kaikki hiljalleen muuttuu ja alat nähdä uusin silmin.
Lumisten kenttien kutsulla on tarkoituksensa
– aina.

*

Katselen tänään maailmaa hieman arkana
kuin sivusta katsojana.
Olen ymmälläni monista asioista joita tapahtuu.
Aina ei voi ymmärtää.
– Tarvitseeko minun?

*

Rumaa ei ole. Kaunista ei ole.
On vain mielipiteitä, kokemuksia.
Elämyksiä ja elämää.
Valitse.

*

Kaikkein helpointa on olla
tekemättä ja yrittämättä yhtään mitään.
Sillä tavalla ei varmasti voi epäonnistua.
Mutta jos tahdot jotain tapahtuvaksi
on sinun oltava valmis myös epäonnistumaan.

*

Kirkkaus on kaikkialla
Kuljet minne vain
niin voit nähdä sen
Jos tahdot oikeasti

*
Olen tässä – kaikki on hyvin.

*

Tuuli kulkee kuin tanssien
ylläni puiden lehtien lomassa.
Olen avoin tuulelle,
sen puhalluksille.
Puhdista, puhalla
– Olen valmiina.

*

Siinä hetkessä oli kaikki
ja siinä oli tyhjyys.
Olin hiljaa, sillä tiesin
että tyhjä tila täyttyy
– jollakin.

*

Hiljaisuudessa
voin kuulla
oman sisimpäni kutsun.
Kun kuuntelen sisintäni
saan voimaa.
Sisimpäni viitoittaa minulle polun,
jota pitkin minun on hyvä kulkea
oikeaan kotiini.
Se koti on sydämessäni
aina valmiina, aina avoimin ovin.
Tervetuloa – astu sisään.

*

Kaikessa
mitä teet ja koet elämässäsi
voit nähdä viisautta.
Asiat ovat sinulle pyhiä
jos niin itse tahdot.

*

Hyvän päivän hyvä alku.
On aikaa, on rauhaa.
Lähden liikkeelle omana itsenäni.

*

Kuljen ovista, kuljen ikkunoista.
Katson maailmaa omalla tavallani.

*

Joinain hetkinä
tunnen niin suurta kiitollisuutta,
etten tiedä miten päin olisin.
– Kuten tänään –

*

Ruskean kullan maassa
minä odotan sinua ystäväni.
En tahdo mitään muuta
kuin vain olla.
Ihan rauhassa – kahden.

*

Kumpi on kauniimpi mielestäsi, kivi vai perhonen?
Et voi vastata, sillä oikeaa vastausta ei ole.
Ei ole mitään eroa näiden kahden välillä.
Kaikki ovat samanarvoisia, yhtä keveitä, yhtä raskaita.
Samanpainoisia olette myös sinä ja ihminen vierelläsi.

*

Pienet tiu’ut heläjää ympärilläni,
untuvaiset ovat lähteneet matkaan.
Olen tässä, ihmettelen, ihastelen
niin suuri, autuas on maailmani.

*

Aurinko kullankeltainen on tänään taivaallaan.
Hymynsä on kirkas polttavainen.
Katson, vaikka tiedän, muistan
katsoa ei saa hymyänsä polttavaa.
Kuulen kuin äänen joka pyytäisi
minua astumaan lähemmäs,
tulemaan lämpöönsä hymyävään.

*

Tulen liekkien,
kipinöiden lailla tahtoisin
vapaasti kivuta kohti taivasta.
Kulkeutua mukana tuulen
sinne minne mieli vie
kunnes lopulta saapuisin kotiini.

*

Kiitos
on jokaisessa päivässäni
joka hetki.

*

Tänään olen tasaisesti
molemmilla jaloillani seisoen
tukevasti kuin puu
kauas ylös kurkoittaen.
Myös sivuille tahdon laajentua
nähdä kokea kaiken
mikä on ulottuvillani
vähän enemmänkin.

*

Kauneuden kaipuu
asuu meissä jokaisessa
ihan niinkuin pieni timantti.
Se joka uskoo ja uskaltaa
ottaa sen timantin käteensä
puristaa sitä lujasti
itseään vasten.

Valo valaisee
tie on helpompi kulkea.
Pimeys estää näkemästä kaiken.

*

Ullakolla on pimeää
portaat ovat jyrkät.
Näen kuitenkin
miten aurinko on juuri nousemassa
joten lähden matkaan.

Tiedän että uskallan,
tiedän että pääsen perille.
Lähden matkaan
löydän sen mitä tulin hakemaan.

*

Jos osaisin,
lähtisin taivaalle
katselemaan kuuta ja tähtiä.
Liittyisin perheeseeni
olisin yksi heistä.
*

Luota itseesi.
Näe ja koe itsesi.
Aidosti.

*

Hiljaisuudessa voin löytää vastaukset
suurimpiin ja myrskyisimpiin kysymyksiini.

*

Ajattelin elää unelmani todeksi.

*

Kaikki kasvaa ja muuttuu
– se on hyvä niin.

*

Kiitollisena otan vastaan
tämän päivän
joka on täynnä asioita
joita olen siihen halunnut.

En tunne pelkoa
tunnen iloa ja innokkuutta
kaikkea uutta kohtaan.

Odotan kaikkea sitä
mitä tulen tänään
kokemaan elämässäni
– kiitollisuudella.

*

Aina ei voi olla
oma paras itsensä
jokaisessa hetkessä.
Joskus on annettava
itselleen anteeksi
ettei ole täydellinen.
Täydellisyyttä ei kannata tavoitella
– olen mieluummin ihminen.

*

Kiharaisina
näen eloni mutkat.
Olen halunnut suoristaa
niitä niin monet kerrat
– yrittänytkin.

Tiedän että tarvitsen
joka ojan, joka kaarteen,
jokaisen kiven ja oksan
joihin kompastun,
muuten olisin liian aikaisin perillä.
Kotini ei ole vielä valmis.

*

Paljon on metsässä puita, pensaita,
paljon on tähtiä taivahan kannella.
En minä huolta mistään kanna,
kaikki on laitettu, tehty jo,
minun on vain hyvä olla.

*

Anna ilon linnun lentää
pesiä aina sinne mihin se tahtoo.
Anna sen linnun olla vapaa
vailla rajoituksia, täynnä uskoa
omaan itseensä ja elämäänsä.

Anna ilon linnun
kohota siivilleen
kantaen tärkeää viestiä nokassaan,
kaikille niille jotka sen
haluavat vastaan ottaa.

*

Kauneus tulee pienistä asioista.
Perhosen katseesta, kultakalan kimmellyksestä,
kurkien aurasta, taivaan tähdistä.
Mikä on sinun kauneutesi pieni salaisuus?

*

Tässä hetkessä tartun ikuisuuteen.
Vien sen mukaani.

*

Kirkkaalla taivaalla ovat tähdet
valtavina jonoina valtavissa galakseissaan.
Minä pienenä poloisena
katselen maasta kulkuaan.
Ihmettelen kuuta
sen suurta aavaa,
en tiedä mikä on minun paikkani
tässä kokonaisuudessa – vielä.
Jään odottamaan.

*
Kaikkialla voit kokea samat värit ja muodot.
Älä ihmettele, jos tulet yllättymään
siitä millä tavalla ne muuttuvat,
kun alat tarkkailla niitä päivittäin.
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
– Sittenkään.

*

Suljin kerran sydämeni syksyltä, keväältä; kaikelta.
Sitten kuljin pitkän matkan tuntematta mitään.
Pidin kiinni silmäni, korvani; suljin kaikki aistini,
sillä ajattelin siten olevani turvassa.

Sitten huomasin, etten elänyt elämääni; en tuntenut aidosti.
Annoin itkun tulla ja sydämeni pehmeni.
Se alkoi elää, se alkoi tuntea; otin sen kädelleni ja silitin.
Tunsin, että me olimme yhtä, minä ja sydämeni;
meistä oli tullut parhaat ystävät.

*

Kuljet polullasi,
astelet kevyesti.
Silmäsi loistavat,
terävöität katseesi.
Huomaat linnun,
oksan, lehden silmun.

Lennät uuteen aamuun
luovuuden siivin
etkä enää koskaan
pelkää mitään.

*

Ymmärrys on sitä, että tahtoo jotain hieman enemmän.
Viisaus on sitä, ettei koskaan piiloudu itseltään eikä muilta.
Vahvuus on sitä, että jaksaa kantaa vaikka on jo kannatellut iäisyyden.
Luovuus on sitä, että on vapaa, niin vapaa ettei välitä ollenkaan.

*

Lanka kiertyy vyyhdiltä kerälle.
Kehrään ja värjään,
rakennan elämäni kudelmaa
– siitä tulee kaunis.

*

Kaipaus asuu syvällä sydämessäni
– toisinaan voin kuulla sen hennon äänen,
joka yrittää kertoa minulle jotain.
Miksi en kuuntelisi jopa tottelisi sitä?
Heti tänään.

*

Luovuuden kirkasvetinen puro
virtaa lävitsesi.
– Täyttää jokaisen solusi
tahtoen olla juuri sinä,
juuri sinunlaisesi ihminen.

*

Kaikki alkaa tästä
.

ja voi kasvaa äärettömästi
ei ole rajoja kasvulle, ei menestykselle
vain sinä rajoitat, jos tahdot
voit olla vapaa – lentää

*

Sinun kuutamosi, sinun aurinkosi
– ne vasta avaavat silmiään;
ne alkavat loistaa
ja niiden loiste on kaunis sinulle.

*

Puu, joka levittää
oksansa ja juurensa
mahdollisimman laajalle,
saa tukevan perustan
ja näkee paljon.

*

Pienistä unelmista
kasvaa suuria, todellisia totuuksia.
Hiljaisuudessa hitaasti
ne kehittyvät, kasvavat
ja huomenna ne ovat jo totta.

Lähde sinäkin unelmoimaan
pieniä asioita
ja anna niiden kasvaa vapaina.

*

Puiden lumisilla oksilla
minua odottaa äärettömyys.
Olen valmiina lähtöön,
lennän, leijun…
Olen lumen valtakunnassa
– niin vapaa.

*

Lopulta minä en enää tiennyt
ihan varmasti kuka olen
ja mitä etsin.

Pysähdyin.

En tiedä miten löysin lopulta itseni,
mutta huomasin etten ollutkaan
kadonnut itseltäni.
– Olin vain ollut etsimässä liian paljon.

*

Joskus tuntuu,
että jokainen päivä
ja jokainen hetki
on merkityksellinen.
– Silloin tiedät olevasi
oikealla tiellä.

*

Kiharaisen tien päässä odotan.
Jokaisessa mutkassa kallistan.
En tiedä miksi matkaa teen,
mutta haluan silti kokea, tuntea
jokaisen askeleen.
Syvästi.

*

Pieni puu kasvaa isolla mäellä,
yksin ja vahvana
se tulee olemaan iäisyyden.

*

Sielussani on tilaa musiikille,
runoudelle, taiteelle
– kaikelle kauniille.

Annan sisimpäni täyttyä
luovuuden voimasta.
Kerään siitä oman energiani.

*

On tullut aika avata silmät näkemään,
korvat kuulemaan, kädet koskettamaan
ja sydän tuntemaan.

*

Tänään kuljetan mukanani
pientä timanttia.
Se on ollut minulla jo pitkään matkassa,
mutta en ole tiennyt siitä.

Eilen se alkoi loistaa ja lämmittää minua.
Tänään näen sen loisteen katseessani.
Huomenna se muuttaa maailmaa,
yhdessä muiden samanlaisten timanttien kanssa.

*

Mikään ei ole itsestään selvää:
ei tuuli, ei tuli, ei maa.
Kaikella on oma tarkoituksensa täällä
myös sinulla,
olla juuri se mikä olet.

*

Kaikki tähdet ovat taivaalla
aivan yhtä kauniita.
Kuitenkin on huomattava,
että jokainen niistäkin on erilainen,
ei ole kahta samanlaista.
*

Elämän ihmeellisyys on
kummallisissa sattumuksissa,
jotka saavat miettimään
– Onko mikään sittenkään sattumanvaraista?

*

Minne vain katson
voin nähdä tähden, keijukaisen;
mitä tahansa vain olen valmis
näkemään ja kokemaan.

Avoimin silmin ja mielin
voin nähdä ja kokea paljon enemmän.

Teen sen jo tänään,
lähden matkalle, etsin uusia seutuja,
uusia ennen näkemättömiä asioita.
– Olen löytöretkeilijä omassa elämässäni.

*

Et tarvitse ketään todistamaan,
että riität itsellesi.

*

Keinuni keinuu
niin hiljaa lehdossa.
Olen matkalla nykyisyyteen;
en mene eteenpäin,
en mene taaksepäin.

Hitaasti, varmasti
lopulta pysähdyn keskelle.
Siinä minun on hyvä olla
– sydämeni rauhassa,
olen vain.

*

Matkani on yhä alussa,
olen edelleen samassa pisteessä.
Niin kauan kun en uskalla astua
kehän ulkopuolelle
kierrän samaa rataa ympäri, ympäri…

Tänään hivuttaudun hieman ulommas
ja huomenna olen jo ulkona kehältäni.
– Löydän uudet ulottuvuudet elämääni.

*

Toisina päivinä
kaikki näyttää kauniimmalta.
Toisina päivinä
ei ole sumua, ei usvaa
vaan kaikki on kirkasta ja selkeää.
Toisina päivinä
myrskyää, sataa tai on pimeää.

Silti minä kuljen jatkuvasti eteenpäin
ja opin joka kerta enemmän itsestäni
sitä mukaa kun opin sopeutumaan
ympäröiviin olotiloihin.
– Olen joustava.

*

Et tarvitse juuri mitään
ollaksesi onnellinen tänään.

*

Haluaisin niin löytää itseni;
todellisen minäni,
joka ei koskaan pelkää mitään,
joka lentää vapaana vahvoin siivin
kohti huomista, kohti aurinkoa
pelkäämättä, väsymättä milloinkaan.

*

Olin vahva,
vahvempi kuin aiemmin.
Olin päässyt hopeisen
karhun matkaan.

*

Sinun sisimpäsi antaa vastaukset,
sinun sisimpäsi tietää vastaukset,
juuri sinulle, sinun elämääsi.
Ne ovat sinun sisälläsi jo olemassa,
kun vain kuuntelet,
kun vain pysähdyt.

*

Olen rannalla. Vesi on mustaa.
Kastan käteni veteen enkä pelkää,
sillä tiedän, että olen vahva.

*

Kaikissa maailman ihmeissä
on yksi sama runous.
Se kulkee kuin punainen ohut lanka
niiden lävitse.
Seuraa tuota lankaa,
opit paljon maailmasta ja sen ihmeistä.

*

Kuljin pitkän matkan,
lopulta tulin luo päätepysäkin.
Siinä minä olin ja itkin,
moni muukin itki samassa paikassa;
me olimme nähneet
toisissamme itsemme.

*
Tulin ulos tunnelista.
Aurinko häikäisi silmiäni,
mutta en vieläkään hymyillyt.
Kadotin hymyni pimeydessä.
Etsin sitä nyt joka puolelta.
Uskon että se odottaa minua
jossain hymyillen itsekseen.
Kuin salaa.
*

Tänään: sanat ovat loppuneet,
sillä ne eivät riittäisi koskaan
kuvaamaan kokemaani.
Hetki on kaunis;
poimi se tästä.

*

Aurinko matkaa taivaallaan.
Sen loisteessa on hyvä olla.
Kohotan katseeni ja tunnen lämmön.
Minua rakastetaan.
*

Olen maailmassa omassa hiljaa,
olen turvassa.

*

Olen kartallani tässä pisteessä.
Seuraava askel
mihin tahansa suuntaan
vie minut varmasti jonnekin.
– Tahdon nähdä minne.

*

Kukkulalla, mäen rinteen alla
on sydämeni kätkettynä.
Siellä se odottaa, kaipaus sisimmässään.
Jotain uutta, jotain mielikuvituksellista,
jotain mikä olisi paljon enemmän kuin ennen.
Aion antaa sen kaiken sille, sydämelleni.
Kohta on AIKAA KAIKELLE MITÄ RAKASTAN.
Lupaan sen sinulle pieni sydämeni.
Minä lupaan.

*

Elää onnellista elämää
juuri siinä hetkessä missä on.

*

Maailma on musta, pimeä,
mutta voin tuoda siihen valoa
ja valaista koko maapallon
yhdellä henkäyksellä.

*

Ritari oli eksynyt, ei löytänyt linnaansa.
Linnan portti oli kuitenkin odottamassa
hänen selkänsä takana.
Hän ei nähnyt, sillä hän oli niin hätääntynyt.
Rauha = selkeys.
Pysähdy ja näe kaikki mahdollisuutesi.

*

Olen tässä juuri nyt eikä mikään voisi olla
minulle tärkeämpää tai hienompaa.
Olen sellaisena kuin olen.
– Onnellinen.

*

Kauneus tuli. Se laskeutui jalkojeni juureen tänä aamuna.
Katselin sitä. Ymmärsin jotain elämän merkityksestä,
siitä että kauneus on läsnä joka hetki
kaikessa minkä koen, jos itse niin tahdon.

*

Lumisen kuusen alla on porojen koti.
Minä seison kaukaisuudessa niitä ihaillen.
En tiedä miksi minua kiehtoo tuo outo näky,
jossa lumi on puhdas ja välkkyvä,
jossa mikään ei liiku ja kuitenkin on niin elävää.
Hengitän ja näen hengitykseni huurun.
Hymyilen taas.

*

Metsässä on hiljaista.
On talvi ja maa nukkuu.
Pyydän siltä,
että herättäisi minutkin
sitten keväällä.

*

Maailmassani on hymyä;
pieniä iloisia viestintuoja lintuja ja perhosia.
En saa niitä kiinni,
mutta ne näyttäytyvät niin usein,
että jaksan kulkea kevyesti eteenpäin.

*

Kaukana aurinko, tähdet ja kuu
– odotan omaa tähdenlentoani.
Näen sen jo tulevan taivaanrannan rajassa
minua kohti kuin iloisesti vilkuttaen.

*

Kaiken keskellä sinä olet kuin pieni päiväperhonen.
Ihmettelet, etsit kunnes löydät sen oman kukkasen.
Olet etsinyt kauan, lennellyt jo harhaan kertaa monta.
Mutta kukkasi on kaukana, olet harvinainen perhonen,
tarvitset ihmeellisen kukkasen
jaksaaksesi taas jatkaa elämäsi loppuun asti.

*

Sateessa ja sumussa itkee pieni sydämeni,
poimin sen maasta, otan käteeni.
Se on vielä elossa, se sykkii sittenkin;
minut valtaa rauhan tunne.

*

Sinä olet minulle aina olemassa.
Menet minne vain löydät minut.
Minä olen osa sinua, erottamaton.
Ikuisesti yhdessä.
Niin se on.

*

Ruutujen takaa katson maailmaani.
Se on valkoinen, puhdas kuin lumi.

*

Kauneus on sisälläsi.
Ota se esiin ja käytä sitä.
Olet sitä mitä uskot olevasi.

*

Rakastan sinua, sanon minä minulle.
Sinä olet hyvä, rakastettava.
Kasva, kasva ilon kautta.

*

Uusi alku odottaa jokaisen mutkan takana.
Voit punoa verkkojasi niin tiheään
ja niin vahvoiksi kuin tahdot.
Kun tulee hetki jolloin verkkoasi tarvitaan,
olet voimakas – tiedät että se kestää kaiken.

*

Pienen Enkelin kaavat, sinä sanoit.
Olin epäuskoinen. Mitä minä niistä tekisin?
Aika näyttää, sinä sanoit
ja ojensit ne hymyillen minulle.

*

Majani pieni suuren meren takainen.
Istun siellä yksin ja odotan ystävää.
Mereltä puhaltaa tuuli
enkä siellä ketään nää.
Odotan kunnes ystäväni tulee,
tiedän että hän on jo matkalla.

*

Minä olen ruusuinen.
Keskellä ruusujen.
Opin joka päivä jotakin uutta.
Lopulta alan olla elossa.
Oikeasti.

*

Heinät heiluu tuulessa.
Meressä aallot käy.
Niin olen minäkin – elämässäni.

*

Tänään olen tässä,
eilinen on jäänyt taa.
Huomista ei vielä ole,
minulla on hyvä olla.

*

Olin lähteelläni, olin rauhassa.
Ajattelin elämääni, itseäni ja hymyilin:
Miksi en vain nauttisi seikkailustani?

*

Kiipijäjalat oli pienellä linnulla sulissaan.
– Ihmettelin.
Minäkin halusin päästä supernopeasti puuhun,
ylös katselemaan kuuta, tähtiä ja aurinkoa.

*

Olen vain pieni piste avaruuden.
– Tulen ja lähden, tiedän vain sen.

*

Ruusut ovat kukkineet pitkään.
Katson niitä ajattelematta mitään.
Olen kuin unessa niiden äärillä.

*

Muinainen etelä, muinainen pohjoinen,
minä sijaitsen jossain välissä sen.
En mene itään, en länteen.
Olen ikuinen.

*

Olen puu, joka kasvaa ja levittää oksansa kaikkialle.

*

Mene rauhassa eteenpäin.
Käännä jokainen kivi ja kanto.
Aarteesi on siinä juuri silloin,
kun sitä eniten etsit.

*

Pieni perhonen lähti matkaan innolla.
Se ei pelännyt maailmaa, ei rosoisia kiviä.
Se tahtoi vain lentää,
elää ihanan perhosen elämän.

*

Runo oli puussa.
Otin sen suuhuni ja puhalsin.
Puhalsin lujaa
kunnes se lensi itsensä
maailman silmiin.

*

Pysähdyn.
Aamuni on hiljainen.
Teen matkan itseeni
ja tulen jatkamaan
taas vahvempana.

*

Ihana siivilöityvä valo
kajastaa metsän reunassa
heijastuen puiden lehtiin
– olen onnellinen tänä aamuna.

*

Kaikelta silmäsi suljet.
Ota ja näe mitä eteesi annetaan
niin huomaat,
että kaiken sä ilmaiseksi saat.

*

Mene ja etsi kaikkea mahdollista.
Lopulta löydät juuri sen mitä tulit hakemaan.

*

Aurinko kipusi vuoren harjanteelle.
Jäin odottamaan alhaalle.
Olisin halunnut lähteä mukaansa,
loistaa niin korkealla,
että kaikki näkisivät.

*

Kierrän ympyrää.
Olen keskellä,
mutta vähitellen pääsen
yhä pidemmälle, yhä laajemmalle
ympyrän kehällä.
Minä kasvan ihmisenä.

*

Kuulen rummutusta.
Olen viidakossa.
Kaikki on hyvin.

*

Mene rauhassa eteenpäin.
Älä pelkää ja turhia murehdi,
sillä aurinko paistaa
jo seuraavan mäen nyppylän takana.
*

Kauniilla kedolla istuu pieni menninkäinen.
Silmänsä ovat suljetut, mutta korvansa kuulevat hyvin.
Lähesty häntä varovasti, kuiskaa kysymyksesi.
Kun tuuli suhisee puiden oksissa,
voit kuulla vastauksen kysymykseesi.
Hän tietää.

*

Elän joka hetki.

*

Unieni maassa kuljen, vain hetkeksi silmäni suljen.
Olen poissa vai olenko sittenkään?
Unimaailmassa on taikaa,
etsin siellä omaa sisintäni.
Tarkistan kaikki lukot,
ne avaan ja aamulla olen vapaa.
Lennän aurinkoon, sen kirkkauteen.

*

Kosminen spiraali,
olen siinä kaiken keskipisteessä.
Minä pienen pieni ihminen
tunnen itseni yhtäkkiä hyvin suureksi.
Olen vahva. Olen voimakas.
Olen spiraali.

*

Olen vahva, vaikka olen hyvin pieni.
Kuljen isossa maailmassa
enkä väsy siihen koskaan.
Etsin onneani ja löydän sen
joka päivä uudelleen.

*

Opin joka päivä jotain uutta
ihmisistä, maailmasta, itsestäni.
Olen avoin kaikelle
ja otan vastaan kaiken mitä saan.
Elämäni on rikasta.

*

On syksy.
Tässä minä olen.
Luonto kuolee ympäriltäni,
että heräisi uudestaan taas keväällä.
Puhdistun, riisun kaiken likaisen.
Alan loistaa.

*

Kaikella on tarkoitus.
Sinullekin.

*

Maailmani hymyilee minulle.
Miksi en hymyilisi takaisin.

*

Tulevaisuus ihana edessäni
katson eteenpäin.
Olen menossa kohti valoa,
jonka loiste on minulle kultaa.

*

Rauhoitu.
Ole rauhassa.

*

Olen kiitollinen.
Painan pääni tyynyyn
ja herään uuteen aamuun
täynnä virtaa.

*

Kaukana mäellä kasvaa iso koivu.
En minä sen oksiin kurota, en yletä.
Olen vain hiljaa allaan,
kuuntelen kertomuksiaan, viisauttaan.

*

Kaikuna jostain kuulen oman ääneni kutsun.
Mietin minne se minut veisi, jos tottelisin sitä.
Rohkenisinko sittenkin?

*

Maailman hämärässä kuljen,
tahdon löytää oikean kotini.
Se saattaa olla
jo seuraavan mutkan takana.
– Katson sinne.

*

Mekossani on tahroja.
Ne eivät lähde pesemällä.
Minun on vain hyväksyttävä
ne osaksi itseäni.
Oltava niiden kanssa sinut.

*

Maailma on taianomainen, ihmeellinen.
Sinä olet todiste siitä,
kun hymyilet,
kun naurat,
kun olet onnellinen.

*

Kuljen tietä, kuljen polkua mutkaistakin.
Menen sinne minne tie ja sen polut vievät minua.
Seikkailen omassa elämässäni mittaamattoman uteliaana.
Mitä minä löydän polkuni päästä lopulta?

*

Matkasin kerran etelään.
Tulin sieltä nopeasti kotiini.
Olin eksymäisilläni omaan itseeni siellä.
Tahdoin lentää enkä vielä oikein osannut
tai sitten minulla ei ollut siipiä.
Etsin ne ensin.
Sitten lennän.

*

Metsässä hiivin kasteessa aamun.
Liimaudun puihin, sammaleisiin, kantoihin.
Olen yksin, niin luulen
kuulla voin metsän hengityksen.
Se minulle laulaa kuin hyräillen
laulua elämän uskon,
otan mukaani nyt sen.

*

Kuljen terälehtien keskellä;
Olen emi, olen heteet.
Tunnen oman arvoni ja voimani;
loistan kuin aurinko,
lämmitän ympäristöni.

*

Kuulas syksy sää.
Olen sisällä lämpimässä
ihan kuin pieni orava pesässään.
Voi vinkua tuuli nurkissa,
voi sade piestä ikkunaa.
Tiedän, että olen turvassa.

*

Kukka.
Syvällä metsän siimeksessä.
Se hehkuu ja loistaa.
Voin löytää sen, jos tahdon.
Päätän tänään, että tahdon.

*

Sinussa on tarpeeksi voimaa,
sitä rohkeutta jota tarvitaan.
Mene siis luottaen kohti tulevaa;
kaikki haaveesi,
suunnitelmasi toteen saa.

*

Seikkailen elämässäni.
Olen purjehtija, olen tutkija.
Uteliaana suunnistan eteenpäin,
joka päivä löydän jotain uutta.

*

Pienen hetken olen pysähdyksissä.
Hengitän syvään sisään raitista ilmaa.
Minä ELÄN.

*

Tänään en itke, tänään en naura.
Tänään minä ainoastaan olen tässä
ja se on minulle ihan hyvä.

*

Omat unelmani ovat suuntaviittojani.

*

Ihmeellinen elämä.
Ihmeellinen maailma.

*

Elämän kauneus on pienissä asioissa.

*

Ota vastaan mitä annetaan.
Arvoitukset; vastaukset eteesi kannetaan.

*

Olen voimakas.
Olen elossa!

*

Maailmani niin hiljainen,
hetkittäin tunnen sielun sen.
Olen, hengitän itseeni puhtauden
maan, metsän, meren aavan,
kirkkaan taivaan, äärettömän avaruuden.
Kaiken sen kuljetti tuuli minulle,
puhdisti sieluni, puhtaaksi joka sopukan.

*

Sininen savu leijailee jossain sieluni syvyyksissä.
En uskalla katsoa.
Sitten katson ja huomaan sen kauneuden.

*

Maailmani on hiljainen.
Istun hiljaa keskellä
sydämessä sen.

*

Elämä on luonnollista. Luotan siihen.

*

Elämän ja maailman ihmeellisyys
on yksinkertaisuudessa.

*

Aamukasteessa ruoho on
enemmän oma itsensä kuin koskaan.
Minäkin olin aamussani; läsnä.

*

On vain iloa ja keveyttä.
– Niin on.

*

Sammaleisella mättäällä
on pienen linnun hyvä olla.
Maailma on turvanaan,
jalat ovat pehmeällä alustalla.
On turvallinen, hyvä olo.

*

Rakastan jokaista hetkeä itsessään!

*

Maailma on sinun.
Teet mitä tahdot.

*

Uusi alku odottaa
jokaisen mutkan takana.

*

Kiitollisena kaikesta tästä
mitä elämäni on
juuri nyt, tässä hetkessä.

*

Kaikkialla toistuvat samat muodot;
Sinäkin olet yksi niistä
maailman ihmeistä.

*

Tuulessa soi kellot hiljaa,
pellolla kypsyttää aurinko viljaa.
Minä vain pieni ihminen,
ymmärrän hiljalleen kaiken sen.

*

Seikkailumielin jatkan matkaani,
nyt ja tässä – ikuisesti.

*

Sataa, sataa, maailmassani sataa.
Olen hiljaa ja kuuntelen musiikkia sen.
En lähde vielä.
Sataa, sataa, kuuntelen musiikkia sen.

*

Juhlin omaa arkeani,
omia pieniä edistysaskeleitani.
Teen niitä joka päivä.

*

Jokainen päivä on minulle uusi alku.
Avaan lehden ja kirjoitan sen täyteen
kauniita sanoja ja iloisia ajatuksia.

*