Vyötteissä
oli kultaiset reunat
langoin kirjailtu
ja sidottu tiukasti kiinni

ihminen ajatteli
että ei saisi avatuksi
polvistui maahan
ja siinä oli ja odotti
ei tehnyt mitään
koska tahtoi luovuttaa

oli niin monet kerrat
jo yrittänyt ilman tulosta
ja tahtoi päästä eteenpäin
oli kärsimätön aikeissaan

ei tehtäviä
ei lisää tehtäviä
toivoi ihminen
mutta käärö alkoi avautua
hänen edessään itsestään

ei tarvittu taikoja
ei punnerruksia
vain aikaa itselle
että kaikki selkeytyisi

että tulisi näkyväksi
viesti ja sanoma
joka sydämessä
oli ollut jo pitkään
valmiina odottamassa

että ihminen
pysähtyisi
lukisi
kuulisi sanoman

antaisi sen upota
syvälle sydämensä valtamereen
ottaisi jokaiseen saareen kasvamaan
antaisi siementen leijua ja kellua
yli vuorijonojen ja taivaan sinisyyden
laskeutua kaikkien itujen joukkoon
siten että kuutamoinen voisi loistaa
hopeisen viittansa lumousta
kaiken ylle