Kuutamon sillalla
leikki päivänpaiste
tahtoi nauraa ja ilakoida
kuutamoisen kanssa

ihminen tanssi
sillan toisessa päässä
kuin balettitanssija
tai nuorallakulkija
taitavasti ja vinhasti

jokainen hetki sekoittui
todellisuuden pyöreään olemukseen

kuka oli pyöreä
kuka kulmikas
ken tahtoi kolmioina matkustaa
ajassa tai ajattomuudessa

kaikkialla ilakoivat
tuhannet miljoonat
valoisat pisarat
kuin solut
ihmisen luomuksessa
olemuksessa

joka oli todellisempi kuunsillalla
kuin toisessa päässä laituria
jossa vaani todellisuus
joka oli vaihtumassa
hyvää vauhtia
toiseksi todellisuudeksi

muuntuen yhä uudelleen
ihmisen ympärillä
hänen nauraessaan
kuin lyhdyt
jotka sammuivat ja syttyivät
kiinnitettyinä
hänen sydämensä johtimiin
joissa ilakoivat tuhannet sirkat
ja sirittävät korennot

ja ajattomuudessa
niissä ikiaikainen elämä
tuhatvuotinen kulku
kuin nopea kuiskaus tai räpäys
jos vain sulki silmänsä kaikelta
antoi sydämensä kannatella

ja kaikkialla oli kulta ja hopea
joka veisi mukanaan maailmaan
elämään
jossa kaikki oli totta
ja mikään ei ollut niin unta
kuin todellisin uni kaikesta
se joka oli tämä hetki
totuus tässä