Helmoissaan
oli hohtavia kiteitä
ja jokainen kide
oli oma maailmansa
todellinen universumi
siinä kaikkeudessa
joka oli äiti maan asumuksessa
ja olemuksessa

jokainen kide hymyili
omaa salaista hymyään
piilossa usein maailman polttavilta
katseilta ja ajatuksilta
että säilyisi
se hohde ja loisto
joka tarvittiin maailmaan
salaisesti saapuvaksi
ihmisten sydämien ja mielien kautta

jokaisella oli omat kiteensä
omat hohtoisat sydämensä
ja ajatuksensa
tarkoitus syvällä mielessään
enemmän sielussaan kätkettynä
että yhdistyisi kiteen loistoon
ja salaisuuteen
löytäisi avaimen
kun aika on

mutta avautuminen
ei voisi tapahtua nopeasti
liian kirkas olisi valo
ja sohaisisi varomatonta kulkijaa

siksi kiteet hiljaisesti ja hellästi
tekivät työtään äiti maan
uumenista
helmoista
kaikissa paikoissa
missä virtasi joki
tai kasvoi kaunis kukkula
laakso
niitty

siellä virtasi
äiti maan energia
tunsi sydämet
joita kosketti
joihin yhdistyi
antoi voimaansa
valoaan

ja siitä eteenpäin
kulki ihmisten sydämien kautta
aina seuraavalle ja seuraavalle
kunnes koko maailma
oli täynnä valoisuuttaan