Rohkeasti näkyväksi
Heteet olivat kultaisina
puiston polkujen yllä
kaareutuivat kuin hedelmät
ja sellaiset ihanat ihmeelliset
satujen polut ja hedelmystöt
jokainen oli omanlaisensa
ei ollut kahta samanlaista
ja jokaisella oli oma tehtävänsä
olla se mikä on
siinäpä yksinkertainen tehtävä
mutta kovin vaikea toteuttavaksi
koska aina katsoi naapurustoon
mitä siellä tehtiin
miltä siellä näytti
ja näyttihän se kauempaa katsoen
hyvin helpolta ja kauniilta toteuttaa
tuota samaa
mutta todellisuudessa
ei ollut mahdollista
toteuttaa toisen polkua
ei naapurien
ei minkään maalaisten
ei edes ulkoavaruuden olioiden
vaan jokaisen oli tehtävä
omaa tehtävää
sitä mikä sisimmässä
tuntui ja kertoi totena
se oli ainut mahdollisuus
tulla näkyväksi ja kaareutua kauniisti
ja olla sellainen kuin kuuluikin
että joukkio voisi olla täydellinen
että kokonaisuus olisi edukseen
sillä osaset olivat yhteissumma
kaikesta mitä oli
jokainen pieninkin solu
täytti tärkeää
arvokasta omaa tehtäväänsä
siispä oli otettava
silmät
nenä
korvat
sydän
kaikki tuntoelimet käyttöön
ja lähdettävä matkalle
omaan itseen
siihen todelliseen
ja tuotava rohkeasti näkyväksi
se mitä oli jo kauan itänyt sydämessä
sormustinkukka
Koskettiko jokin tässä voimarunossa sinua erityisesti? Voit kirjoittaa kommentin tai laittaa viestiä.
wautsi – juuri tätä omaa tehtävää jälleen, nyt tässä uudessa elämänvaiheessa etsin, ja yritän saada sydämeni kertomaan, mikä on mun juttu, missä loistan ja kukoistan niin että onnellisuus hehkuu minusta.
Ihanaa Leena – ja juuri tuo, että onnellisuus hehkuu! Muistan miten hienolta tuntui, kun aloin tehdä tätä omaa yritystoimintaa ensin 2 päivää viikossa päätyöni ohessa. Se vapaus ja oman polun tunne noissa päivissä oli ihan kokonaisvaltainen tunne, jossa todella se onni ihan hehkui! Siispä sydämesi kertoo ja opastaa loistamaan ja kukoistamaan, kunhan saa mahdollisuuden rauhaisissa hetkissä. Ihania sydämesi polkuja Sinulle Leena ♥️