Siirrän lakaisupolkujen päiväkirjani sittenkin tänne blogiin. JA NYT 17.11.22 päätin siirtää päiväkirjani voimarunokirjeen loppuun. Jatkossa siis tavataan voimarunokirjeessä.
Keskiviikkona päivä avautui tuvan ikkunasta lumivalkoisena. Ensilumen hetki on aina ihmeellinen. Sellainen lapsuuden joulun aikojen muistutus sisimmässä.
Keräsin tuoksumataran lehtiä voimapuutarhasta lisukkeeksi lähetyksiin. Osa lehdistä on punaisia. Näitä on aika vähän ja tahdon ehtiä kerätä vielä lisää kunhan lumi sulaa. Ovat niin kauniita ja ehkäpä tuoksu – se sama, joka leijuu voimapuutarhassa aina syksyisin voisi liittyä mukaan paketteihin.
Talvion lehti on kaunis myös ja sitä käytän paljon lähetyksissä. Mutta talvio on tuoksuton. Kasvin osan kestävyys on tärkeää myös. En ole varma miten hyvin kaikki osat saapuvat perille?
Tällä viikolla kuvasin TuuliHelmen pieniä käsintehtyjä kirjoja tuvan penkillä ikkunan edessä. Siinä oli kaunis marraskuun puolipilvisen päivän pehmeä valo. Tiesitköhän, että äitini tekee näitä kirjoja? Nämä pienet kirjat saan kauppaan noin viikon kuluessa.
Istutin osan tulppaaneista, mutta näyttää siltä, että hiiret käyvät kaivamassa niitä. Tutkin netissä ohjeita ja seuraavaksi kokeilen currytahnaa kuorrutteeksi sipuleille. Valkosipulia jo laitoinkin, mutta nyt sekään ei näyttänyt yksinään auttavan. Kerron sitten miten kävi currytahnan kanssa!
Jätä kommentti