Kuumoinen kelmeänä
taivaallaan pyörii
tahtoo mukaan piiritanssiin
kanssa ihmisten
kanssa tähtien
kanssa koko luomakunnan

kuutamoinen istahtaa
kuusen oksalle
vanhan kuusen naavaisen
oksalle istahtaa

hymyää
hymyää
niin pyöreillä kasvoillaan
kuutamoinen
kaunoinen

ihminen kulkee
hiljaa altaan
kuutamoisen ja kuusen

oksat kuin
ravahtaa

sielläkö joku kurkkii

ihmistä
salaa
hymyää
katselee
kuutamoinen piilostaan
kuusenoksaltaan

ihminen pysähtää
tuntee että
jotain täällä välähtää

mikä on tuo valo
tuo kumotus
mikä tuolla loistaa

onko siellä kuusenoksissa
jotain uutta väriä
jota tuo kuusi nyt toistaa

ei voi ihminen uskaltaa
ei tahdo katsoa loistoaan

voisiko loisto sydämensä valaista
antaa sinne uutta lohtua ja valoa

ihmisellä kuitenkin
sydämessään
mielessään
toistaiseksi
vain yksi kaista
avoinna on

sitäkö kulkee
astelee hän

tiheään
tiheään
käy askeleet

kenkä toisen eteen
aina vaan
kohti uutta
jotain toista janoaa
jotain erilaista
jotain enemmän

kulkee hetken eteenpäin
sitten taas tuntee sen
kuin jokin kumotus
kummallinen valo
loistaa
selän kautta sydämeen

tahtoo tavoittaa
pakottaa hengittämään
syvään
ja niin ihminen
henkäisee

hengittää syvemmin
kuin milloinkaan
ja kuutamoinen
hiljaa
hymyää
oksallaan

Kuu
on valtiaana oksallaan
vanha puu
yhdessä he kumartaa

taipuu latva painostaan
ihmisen jo tavoittaa
sydämensä kuuta kohti kurkottaa

kumpikin on tavallaan
omalla pikkupolullaan
kuutamolla kierto jatkuu
kohta taivaallaan

ihmisellä polku on
ympyräinen päällä maan
sitä kulkee
toistaa kunnes
kohdata saa valoaan

valo loistaa vapaana
antaa voiman sydämeen
kantaa täällä eteenpäin
antaa totuuden

Hiljaa kuutamoinen
otti kultaisen
hopeisen viittansa
molemmat
kietoi ympärilleen
jätti pienen palasen
ihmisen kädelle

ja sitten kipusi takaisin
taivaalleen paikalleen
loistamaan
valoaan