Syttyä hymyyn
voimaruno
Jostain kaukaisuudesta
linnut lauloivat uutta lauluaan
laulua jota kukaan ei ollut kuullut
vielä aikaisemmin ja
se tuntuikin että
oli niin uudenlainen laulu että
ei sellaista osannut
edes ollut ennemmin
kuvitellakaan
että voisi tuolla tavalla
nuotit järjestäytyä ja
soinnut soljua perätysten
ja että linnun sisimmästä
lähtisi tuollainen ääni
Tuollainen
kellojen helinä
tiukutus
sellainen ihmeellinen laulu
aivan kuin sydän helisisi
ja miten se tuntuikaan että
se linnun
sydämen helinä niin
kuinka se tavoitti tänään
minun sydämeni
sydämeni helisi takaisin
linnun sydämeen
helisten
yhtä kauniisti
kuin linnun laulu
Voisiko tuota helinää
sydämestäni siirtää eteenpäin
voisinko säteillä sitä ympärilleni
helistellä poluillani
helistellä silmieni kautta ja
kasvojeni kautta
käsieni kautta
jalkojeni kautta maailmaan
voisinko helistellä
ilostella
syttyä lauluun
syttyä hymyyn
syttyä valoon aurinkoiseen
kulkiessani päivässäni
olkoon ympärilläni mitä tahansa
olkoon vaikka pimeys
olkoon paksu usva
olkoon mikä tahansa
niin voisinko silti helistellä
Voisinko helistyksellä
herättää eloon itsessäni
sellaisia soluja
jotka ovat nukkuneet jo pitkään
sellaisia
jotka eivät ehkä ole ikinä vielä
heränneetkään
voisinko tuudittautua
tuolla helinällä iltaisin uneen
sellaiseen uneen
jossa tapaisin kaikki
kauneimmat muistoni
ja kauneimmat
tulevaisuuden unelmani
ja näkisin nykyhetken valon
sen loisteen
miten se on minulle luotu
ja minulle tarkoitettu
kaikki mitä on
Voisiko olla että
monesti
elämää
polkua
peittää sellainen matto
kuin paksu peitto
jonka kuitenkin
voi ottaa siitä pois
antaa sulaa
leijua muualle
keveästi
keveästi
siten että tulisi näkyviin
se kaikki hyvä
mikä siinä polulla on ja säteilee
ja että ne kaikki siemenet
idut
kaikki saisivat valoa itselleen
uutta voimaa
hengittää
elää
tulla täydemmiksi
säteileviksi
Oi minä näin
miten se oli mahdollista
ja tässä hetkessä
aloin sulattaa
sitä peittoa polultani
tuota peitettä
tuota raskautta
joka siinä oli joskus ollut
ja lepäsi vielä toisinaankin
katseeni sulatti
teki peitteestä
reikäisen
sellaisen kuultavan kudoksen
ja lopulta peite häipyi kokonaan pois
Kaikki kauniit kukkaset
muistot
tulevaisuuden unelmat
alkoivat kukoistaa polullani
voimarunon syntyhetki
lakaise voimapuutarhasi runopolkuja
1. Kirjoita ajatuksesi voimarunoiksi: Onko sinulla soluja, jotka eivät ole vielä heränneet? Millaisia soluja haluaisit herätellä itsessäsi?
2. Poimi itsellesi hiekkapolun kasvin opastus: Mikä se on sinulle tässä hetkessä?
3. Lakaisutehtävä: Tunteet ja ajatukset luovat todellisuuttasi joka hetki. Tuo valoa polullesi.
Kirjoita muistutus kalenterisi oikeanpuoleiseen pikkuruutuun:
Sulata peite.
Valoisaa viikkoa poluillesi ♥ toivoo Sari ♥
Jätä kommentti