Tervehdys, tämä on sinulle yllätys, jos saavuit tänne voimakorttiäänestyksen kautta. Seuraavat ajatukset sopivat hyvin Silta hiljaisuuden voimarunon voimakorttiin.

Viikon 42 voimakorttiin kuuluva voimaruno Valoa ja voimaa on koskettava hiljaisuuden mielikuvamatka metsäpolulla.

Ilman hiljaisuuden hetkiä en voi olla oma paras itseni vaan muutun itselleni tunnistamattomaksi ja alan käyttäytyä huonosti. Ilman hiljaisuuden hetkiä tunnen olevani vain pieni osa itsestäni, jos sitäkään. Tarvitsen hiljaisuutta, että minussa voisi virrata todellinen minuus, että voisin tuntea olevani aidosti tässä hetkessä omana itsenäni.

Hiljaisuus auttaa minua pysymään kiinni siinä hyvässä todellisuudessa, jota tahdon elää. Hälinä vie minut sellaiseen paikkaan itsessäni, jossa en tunnista itseäni enkä viihdy. Melussa ja kiireessä minusta tulee rikkonainen ja saattaa kulua useita päiviä, että saan itseni kerättyä takaisin kokonaiseksi.

Olen näkymätön energiakeho ja tahdon elää sellaisena tiedostaen, että sellainen minä todellisuudessa olen. Melu, hälinä ja kiireen tuntu rikkovat minua, vaikka ne näennäisesti soljuvatkin lävitseni koskettamatta, silti niistä jää minuun jälkiä, jotka on puhdistettava pois hiljaisuuden kautta.

Hiljaisuus on ystäväni. Hiljaisuudessa voin kohdata todellisen itseni. Voin löytää sisäisen viisauden. Kuulla äänen, joka on minun todellista puhettani, ystävällistä ja lohduttavaa, rakkaudellista puhetta – ei tuomitsevaa ja epäilevää, varuillaan olevaa tai turhia vanhoja muistelevaa.

Hiljaisuus on pysähtymistä ja hidastamista, ne ovat askeleita kohti hiljaisuuden kokemista. Hengitys kuuluu hiljaisuuteen. Sellainen rauhaisa hyvä hengitys, puhumattomuus ja ajatusten virtaaminen ilman, että ne jäävät kiusaamaan. Hyvät asiat kuuluvat hiljaisuuteen.

Luonnossa voin löytää hiljaisuutta. Luonnossa hiljaisuuden rikkovat äänet, jotka ovat osa hiljaisuutta: rapina kuusen oksilla, oksan heilahdus oravan siirtyessä puusta toiseen oksia pitkin, tintin tii tii ja sitten pyrähdys.

Voin tuntea raikkauden ja tuulen kasvoillani. Samaan aikaan jalkoihini ja käsiini virtaa jotain mitä en tiedosta täysin. Uskon sen olevan luonnon energiaa, vahvuutta ja voimaa, joka virtaa minuun ollessani tässä hiljaisesti luonnon keskellä, avoimena sellaisena kuin olen.

Aurinko tai sade, lämpö tai kylmyys, ilman kosteus, kaikki ne kuuluvat osana minuun. Olen mukana tässä ja täältä voin löytää paikan, jossa kaikki lopulta pysähtyy, aika häviää ja voin vain olla. Ei ole mitään minne pitäisi mennä. Mistään en ole tulossa, vain tässä olen, millään ei ole enää merkitystä. On  vain tyhjä tila. Hetki, jossa kellun kuin lumme lammen veden pinnalla hiljaa, hitaasti veden pintaan luottaen. Tiedostaen, että tässä minä olen, tässä voin olla ja hengittää, olla vain ja yhdistyä osaksi sitä kaikkea mitä minä lopulta olen. Todellinen osa luontoa, siihen yhteyteen kytketty, tehty osaksi sitä ja siitä syntynyt, että voisin olla se mikä todellisuudessa olen.

Tästä tulikin hiljaisuuden matka, pieni retriitti. Toivottavasti olit mukanani kokemassa. Poimi hiljaisuuden hetkiä itsellesi tulevalla viikolla ja anna niiden tuudittaa sieluasi, että voisit hyvin. Että voit olla oma paras itsesi omassa rauhaisassa keskuksessasi joka hetki kuin tuo lumme metsälammen veden pinnalla. Rauhassa.

Tässä Terhin viesti hänen saatuaan käsintehdyn kirjansa: