Jokainen hetki
oli kulkeutunut siihen olotilaan
jossa se voisi tulla todelliseksi
jos ihminen vain antaisi ajatuksilleen
edes pienen rauhaisan hetken

Jos ajatukset saisivat
hetken hengittää
että niillä olisi tilaa
olla ja kulkea vapaammin
että ne voisivat halutessaan
järjestäytyä uudelleen
ja yhdistyä erilaisiksi

jonoiksi ja sanoiksi
ajatuksiksi
unelmiksi
valoisiksi näkemyksiksi

siitä mikä on totta
tässä hetkessä ihmiselle
hänen sydämensä ollessa hiljaa
omien ajatustensa
ja tuntemustensa kanssa

Että ihminen kasvoi kasvuaan
että hänen sydämensä
voisi laajentua koskettamaan
enemmän kuin yksikään
ranta taivaiden merissä
tai avaruuden tähdet laajoilla kentillään
joilla ne kulkevat rataosuuksillaan

Sillä ihminen ja ihmisen sydän
oli suurempi kuin kukaan tiesi ja uskoi

Se oli suurempi
kuin koko mittaamaton avaruus
sillä todellisuudessa
nuo kaikki avaruudet ja meret
olivat ihmisen sydämessä
hänen mielensä luomuksina

niin kauniina
kuin hän minäkin hetkenä
tahtoi ja oivalsi
ollakseen todellisempi
tuon pienen hetken
jolloin antoi ajatustensa vaeltaa

sinne missä kirkkaus loisti
taivaiden rannoilla
ja kaikilla merillä
oli oma salainen
hyvin tyyni leposijansa

Siellä ihmisen mieli ja sydän sai levätä
tässäkin hetkessä ollen rauhassa
ollen hiljaisena kuin ajatus
joka on tyyni ja kantava
eikä milloinkaan
voi lähteä pois ihmisen luota
hänen sydämestään
jos se sinne on ikikultaisilla kirjaimilla
kerran painettu

Sinne se jää ikuisesti
kuin muisto yhä kirkastuen
kirkkailta valoisilta reunoiltaan
ollen totta niinä hetkinä
jolloin ihmisellä on tarve tuntea

iloa
onnea
sitä kaipuuta
joka on hänen sydämelleen hyväksi