Tänään pysähdyn ikkunani äärelle
otan sydämeni kämmenelleni
kannan kaikki sen ajatukset ja toiveet
syvimmät mietteet näkyville
kerään jonoiksi ikkunalaudalle eteeni
että näkisin kaiken paremmin

järjestelen
kokeilen
pohdin ja mietin
sovittelen erilaisia osia
erilaisiin uusiin paikkoihin
mietin järjestystä
jota en ole kokeillut
milloinkaan aiemmin

Toisinaan tuntuu, että on jo niin monta kertaa kokeillut järjestellä ajatuksiaan ja tehnyt uusia kokeiluja. On yrittänyt nähdä paremmin ja sama kaava tuntuu toistuvan: Hetken olet aallon harjalla ja kaikki tuntuu olevan loistavasti. Tiedät täsmälleen mitä tehdä ja minne kääntyä risteyksissä. Kaikki on selkeänä edessäsi. Sitten huomaat laskeutuneesi aallon pohjalle ja kaikki näyttää olevan kuin sumussa, kuin kutistunut pieneksi eikä mikään näyttäydy selkeänä. Tuntuu, että suunta on sittenkin todellisuudessa hukassa.

Olisiko silloin pysähdyttävä, hengitettävä rauhassa ja annettava ajatuksien hetki olla? Silloin ajatukset ja asiat saavat järjestyä rauhassa juuri siten kuin ne parhaiten osaavat järjestyä itsestään.

Johtuuko aallon pohjaan joutuminen siitä, että sekoittaa ja järjestelee asioita liikaa mielen kautta, kun pitäisi antaa elämän itse järjestellä palasia? Olla vain itse valmiina vastaanottamaan, tarkkailla rauhassa merkkejä eikä hätiköidä minkään asian kanssa. Luottaa, että kaikki järjestyy oikealla parhaalla tavalla, kun aika on oikea. Miksi ihminen on niin kärsimätön, että kaikki pitäisi olla heti ja nyt?

Minä

Kuka minä olen sydämessäni
tunnistanko todellisen itseni
siten kuin se pitäisi tunnistaa
että olisin vahva sydämeltäni
mieleltäni
että toteuttaisin sen
mikä minussa sykkii todellisena
odottaen tulla valoon ja syntyä todeksi

rohkeasti
rohkeana

En minä ole minä
ellen ole se
mikä olen itsessäni
ellen ole se minä
joka katsoo peilistä silloin
kun ainoastaan minä katson sinne
puhtaana ja aitona
rehellisenä
ollen se ihana
ihmeellinen
joka olen

Ollen se
jota todellisuudessa rakastan tänään

Vastaus asioiden ja ajatuksien järjestymiseen piilee siinä, että tunnistaa todellisen itsensä, että antaa itsensä olla rauhassa ja hyväksyy olemuksensa kokonaisuutena sellaisena kuin se on. Että näkee ja ymmärtää, että juuri näin on hyvä.

Kirjoitan joka perjantai Polkukalenterin viikkovoimakortin inspiroiman kirjoituksen, jossa on kannustusta polullesi tulevaan viikkoon. Jos käytössäsi on Polkukalenteri, kuljemme kuin rinnakkaisia polkuja kalenterin viikkosivuilla voimakorttien matkassa. Jos käytät Kalenterikirjaa, sekin sopii hyvin näihin mietteisiin. Kuulumisiin taas viikon kuluttua ♥