Kasvin terälehdet
olivat hitaasti kääntyneet
sisäänpäin

oikeastaan oli aika avautua
mutta tunne oli voittanut

pelko
joka sanoi
että nyt ei kannattanut
olla täysin auki
että oli parempi pysyä
piilossa ja suojassa

turvapaikka

sitä kasvi mietti sydämessään
tunnusteli ja tunsi
miten varmuus
kasvoi kasvamistaan

että turvapaikka olisi hellyyttä
ja lämpöä sydämelle
ja sitä varmimmin
voisi löytää itsestään
omasta sisimmästään
jos vain uskalsi olla avoin
ensin itselleen ja muistoilleen

toisaalta
kaikki oli kuin vyyhtenä
sekaisin
ja paljon rojua
ja roinaa laatikossa

siellä pohjalla
aivan sekaisin
vuosisatojen takaa
sellaista mitä ei tiennyt
edes kuljettavansa mukanaan

yllätyksiä
niitä riitti sille
joka alkoi tutkia
sydäntään
sisintään

sieltä löytyi paljon enemmän
ja toisaalta paljon vähemmän
kuin ajatteli ja aavisti

mitä pitäisi siis tehdä

hitaasti kasvi oikoi terälehtiään
avasi niitä valoon
ja valo tuntui mukavalta
se lämmitteli ja silitteli

oliko aika avata?

Tästä alkaa uusi voimakorttisarja. Tuleeko jatkossa lisää asiaa avautumisesta?