Muistojen harsoissa
voimaruno
viikko 33
Ohuet harsot
reunustivat polkua
ja niitä harsoja
oli polullakin
kuljin niiden joukossa
harsot olivat
täynnä merkkejä
muistoja ja tulevaa
ennustetta ja mennyttä
kuin merkintöjä päiväkirjassa
kerrostuen vuosien myötä
haalistuen kuin tomuksi
joka voisi leijua pois
ja palata mieleen
ehkä satunnaisesti
tuulien mukana leijuen
keveänä kuin seitti
joka usvaisena aamuna
leijuu edessäni
olin astellut
harsojen poluilla pitkään
ja kulkenut reitin
jo monta kertaa
en tahtonut
enää poluille
en näille
mutta silti
tänne huomasin palaavani
aina uudelleen
ja taas
ne samat harsot
samat merkit
samat kirjoitukset
mutta hieman enemmän
läpikuultavina
kerta kerralta
otin yhden harson kädelleni
sitaisin vyyhdiksi
painoin povelleni
sydämeeni toin kaiken
mitä siinä sanottiin
harso kertoi
puhui
kuiski hiljaisesti
minun polustani
tahtoi lohduttaa
ja antaa valoa
ymmärsi kaiken
viisaus
oli tuossa harsossa
sen poimuissa
kudelmassa kätkettynä
ja kun nostin sen valoa vasten
niin näin kaiken kauneuden
saksankirveli
Totta. Harsoissa ja muistoissa on samoja piirteitä.
Jätä kommentti