Venheeni
voimaruno
viikko 27
Joki mutkaisena edessäni
soudan ja purjehdin
laineet läpikuultavat
välillä valkeat vaahtopäät
ja siinä olen
purjehtija
soutaja
mikä milloinkin
tänään
annan venheeni
lipua vapaana
en souda
en nosta purjeita
vain kellun eteenpäin
ja katson
minne aallokko
vesi ja virta
minut vie
seuraan merkkejä
tarkkailen rantojen maisemia
niiden elämää
tunnistan
veden merkit
äänet ja tuoksut
keskityn
tiedostan
että olen tässä
ja tämä hetki
on tärkeintä matkallani
ei koskaan seuraava soutu
seuraava tuulenpuuska
vaan tämä liplatus
lämpö tässä tänään
sen tunnen omakseni
ja otan omakseni
rohkeasti halaten
kaksin käsin
painautuen kiinni
jokaisella solullani
tähän hetkeen
jossa olen tänään
juhannusruusu
Runotalon vanhassa blogissa on Todellinen voimaruno, jossa löytyy samanlainen vertauskuva veneestä, mutta vähän eri tunnelmissa.
Jätä kommentti