Luulin
että kaikki olisi ikuista
että ikuisesti kulkisin
tätä samaa polkua
ja se pysyisi muuttumattomana
päivästä päivään

niin luulin tahtovani
mutta en ollut tiennyt
omia todellisia ajatuksiani
ja tunteitani

olin kulkenut muiden ohjeilla
ja muiden muokkaamia polkuja

mutkat olivat väärissä paikoissa
suorat liian nopeita
ja kulkuvälineet
kengät ja muut
olivat minulle sopimattomia
joko liian väljiä
tai kiristäviä ja ahtaita

en tahtonut muiden muotteihin
en tahtonut olla kukaan muu
kuin tämä rakas itse
jonka tunnistan kyllä
kun polku löytyy
ja on omana edessäni
ja takanani

joka puolellani on hetki
jossa olen kuin pysähtynyt
lumoutuneena
siitä että löydän tietä ja reittiä
omaan todelliseen itseeni

jossa sydämeni puhuu kieltä
jonka jokaisen sävelen
ja nuotin tunnistan

kirjaimet ovat oikeassa järjestyksessä
ja sanat virtaavat toisensa perään
sillä sydämeni on sanelukoneeni
joka ei petä minua milloinkaan
ja tunnistaa sen
mitä en itsekään vielä tiedä

siispä polkuni kutsukoon minua
olkoon se sellainen
kuin tässä hetkessä
uskon todellisena
virtaavuuden hetkessä
sen olevan

enkä astu sivuun
en kulje sinne
missä kiiltää

vaan sinne
missä on ikuinen rakkaus
siihen
kuka todella olen

Polku on ihana vertauskuva ja niinpä polku löytyykin monista voimarunoista kuten Helpompi polku ja näissä lyhyissä voimarunoissa.