Kylpyamme
täyttyi hitaasti
vedellä
musiikilla
nuoteilla ja väreillä

siinä soljui
kaiken keskellä
neitonen
kaunoinen
ja luotti hetkeensä

antoi kaikkien värien
tulla osaksi kehoonsa
antoi sointujen soida
ja maa
äiti maa
oli mukana matkassa

amme oli maan sisässä mullan
ja kaiken mitä oli äiti maassa

ei ollut eroa
oliko puunjuuri vai pesusieni
kaikki oli luonnosta otettu ja annettu
että neito voisi kasvaa ja varttua
sellaiseksi kuin luonnollista on

jokainen puu
ja sammaleen kukinto
hiljaisesti hymysi
antoi oman osansa
tähän taideteokseen
jossa ei ollut alkua
ei loppua
vaan ikuinen kiertymä

kuin letti
joka jatkui loputtomiin
kiertyi ympäri pään
ja peitti lopulta kaiken

ja kasvoi sitten uudelleen
täyteen kukkaisaa niittyä ja merta
jossa seilasivat tuhannet purjeet
joissa jokaisessa runo ja kukinto
jollaista ei ollut nähty aiemmin
ei lain
sillä jokainen hetki
syntyi uutena

äiti maan ammeessa
ei ollut poreita
oli tyyntä ja toisinaan
selkeää myrskyä
ja silti aurinkoinen
sen lämmittäessä
kaikki kehittyi kuten pitikin

jokainen nuotti
sävy
oli tarkkaan määrätty
ja silti missään
ei ollut sitä ohjekirjaa
joka kaiken opasti

kauempana kaikesta
seisoi ihminen
sydämensä täynnä kultaa
satumaailmaa
ja nautti
nauroi sydämestään
antoi mielensä tulla todeksi
sen kanssa
mikä oli todellista
hänen kehossaan
ja sydämensä lauloi

Amme ja äiti maa, kumpainenkin ovat esiintyneet aiemminkin voimarunoissa: Olen kukka kylpyammeessani ja Äiti maan kaipuu.