Jokin oli liikahtanut
ihmisen sydämessä
ja ottanut uuden
erilaisen asennon ja paikan

se oli kai jokin pieni jyvänen
sirpale onnen
tai toinen sirpaleinen pala surua
ehkä ripaus pelkoa
ja ahdistuksen itu tai jyvänen
joka oli kulkenut pitkän matkaa
antamatta rauhaa
painanut
ja tuonut oman lisänsä
koko kirjon
joka oli päivittäin vastassa
siinä arkisessa ihmisen kulussa

ehkä oli aika istua
aika ottaa nuo kaikki palaset
eteensä kämmenille
ja katsella tarkemmin
oliko niissä jotain
mitä pitäisi säilyttää

oliko pelko tarpeellinen
tahtoisiko sitä kantaa mukanaan
sydämessään
tai vaihtaisiko sen paikkaa
laittaisiko jonnekin muualle
kehoonsa kulkemaan

niin se taisi vaihtaa paikkaa
se surukin
löytyi aina uudelleen ja erilaisena
eri paikoissa

entä jos ilo kävelisi vastaansa
ihmisen kehossa
kohtaisi surun
ja paiskaisi reilusti kättä
sanoisi jotain ystävällistä
näyttäisi valoisan puolen maailmasta
kohottaisi
ottaisi reppuselkään
ja kantaisi pidemmälle
uusiin paikkoihin

entä jos oli aika yhdistää palasia
niitä sirpaleisia
ja kasvattaa jyväsistä
ja iduista
jotain suurempaa
jotain mikä tuottaisi
näkyvää tulosta
hedelmää
siitä kaikesta mitä ihminen
oli matkallaan kokenut