Polkukalenterissa (vuonna 2020 Voimarunopolkujen lakaisukalenterissa) on joka viikkoaukeamalla pieni pätkä voimarunoa. Täällä polkukalenterin blogikirjoituksessa voit käydä lukemassa viikkoaukeaman voimarunon kokonaan. Samalla voit runosta syntyneiden ajatuksien kautta löytää inspiraatiota tulevan viikkosi polkujen lakaisuihin.

Silloin sinisessä meressä
tapahtui jotain sellaista
että kaikki saivat katseensa
hetkeksi kääntymään
kohti merten ihmettä

pieni sininen kala oli palannut
ja meri oli valtavana sen edessä

jokainen kala tiesi
että pienellä sinisellä kalalla
oli valta olla paljon enemmän
kuin voisi uskoa
sen pienestä koosta tai hatusta
joka keikkui iloisesti sen harteilla
sillä toki hattu oli
aivan liian iso ja painava
ollakseen niin pienen kalan yllä

Jokainen ihminen tiesi ja tunnisti
tuon kalan pienuuden
sen vaikeudet
sen pitkän mutkaisen polun
ja kulun merten aallokoissa
syvissä vesissä
niiden pyörteissä
jopa raivoisissa myrskyissä

sillä pieni kala
eli todellisuudessa elämäänsä
ihmisen sydämessä

ihmisen suonistoissa
olivat pienen kalan joet
ja jokainen
hyppy
loikka
jonka pieni kala teki
johtui ihmisestä
ihmisen mielen liikkeistä
ja aallokoista

Ja siinä oli pieni kala
saanut paljon kyytiä ja tuiverrusta

siksi siitä oli tullut vahva
vaikka se oli hyvin pieni
että mahtui kulkemaan
siellä missä kulloinkin piti kulkea

ihmisen mielen ja kehon
valtavassa meressä
joka oli aava kuin avaruus
sillä ihmisen energisessä mielessä
oli liikettä riittämiin

mutta tämä tarina on iso

pieni kala on
valtaisa
laaja
mittaamaton

siksi tarinasta
jää monta osaa vielä jatkoon
toiseen kertaan

ja siihen asti
kunnes tapaamme jälleen
pidä mielesi liikkeet
rauhaisina
tyyninä

pidä huolta pikkukalastasi
ettei aallokoissa
olisi liian raskasta soutaa
ja että hattu pysyisi
sillä myrskyissä
on hatulle aina tarvetta

Ihmisen suonistoissa
olivat pienen kalan joet
ja jokainen
hyppy
loikka
jonka pieni kala teki
johtui ihmisestä
ihmisen mielen liikkeistä
ja aallokoista

• Voinko huomaamattani kerätä itselleni liian paljon odotuksia ja tekemistä?
• Voinko vaatia itseltäni liikaa ja tuntea samaan aikaan, että en tee tarpeeksi?
• Keskitänkö voimani ja energiani oikeisiin asioihin?
• Käytänkö aikaani asioihin, jotka tuovat minulle uutta voimaa vai kuluuko kaikki aika sellaiseen joka vain vie voimiani?

• Pidänkö liian isoa hattua päässäni?
• Kannanko harteillani taakkaa, jota ei tarvitse kantaa?
• Voinko pysähtyä polullani hetkeksi ja tunnustella mitä mukanani on sellaista, jonka voin laskea ja jättää pois polun sivuun. Ehkä odottamaan, että palaan uudelleen myöhemmällä kierroksellani?

• Saako mieleni uutta rauhaa ja tilaa, kun luovun osasta vastuitani, jotka useinkaan eivät ole edes todellisia ja tarkoituksellisia minulle?
• Voinko päästää irti? Osaanko?

Avautuvatkohan nämä kysymykset sinulle? Nämä ovat sellaisia, jotka tänään ilmestyivät polulleni. Minun oli hetken lakaistava paikallani. Aina ei voi vain edetä. On pysähdyttävä tutkimaan omia olotiloja. Selvitettävä mistä johtuu, jos mielen liikkeet eivät tunnukaan oikeilta siinä hetkessä. Annettava mielelle mahdollisuus selkeytyä, kaiken sakan laskeutua, että voisi jatkaa selkeämpänä ja kevyempänä lakaisua eteenpäin.

On hyvä miettiä: Lakaisenko varmasti omaa polkuani? Toisten polkuja ei voi lakaista heidän puolestaan, vaikka tahtoisi. Siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Jokaisella on oma polkunsa ja paras palvelus on lakaista omaa polkuaan mahdollisimman hyvin. Toisen polulle voi loistaa omaa valoaan, säteillä hyviä ajatuksia ja lämpöä sekä toimia kuuntelijana siinä rinnakkaisella polulla. Mutta jokaisen on saatava itse löytää aarteet poluillaan. Usein toisen aarre on toiselle näkymätön, jopa mitätön. Toisinaan aarre kirkastuu vasta monen lakaisukierroksen jälkeen.

Pidä huolta pikkukalastasi
ettei aallokoissa
olisi liian raskasta soutaa
ja että hattu pysyisi
sillä myrskyissä
on hatulle aina tarvetta

On järjestettävä päivänsä kulku siten, että voi pitää hyvää huolta itsestään. Että jää aikaa asioille, jotka kerryttävät energiaa ja voimia.

Tarvitaan voimaa kannatella sitä hattua, joka suojaa pahimmilta myrskytuulilta. Muokkaa suojahattusi itsesi näköiseksi. Kiinnitä siihen vaikkapa poluilta esiin lakaisemiasi pieniä aarteita. Kevennä sydäntäsi kirjoittamalla ajatuksiasi tai vain pysähtymällä hetkeksi lakaisemaan paikallasi.

Tällaisia ajatuksia ja kysymyksiä voimaruno minussa nyt herätti. Löysitköhän ajateltavaa, ituja poluillesi istutettavaksi ja hoivattavaksi?

Aion huolehtia, että saan tarpeeksi aikaa kerryttää energioitani tulevalla viikolla. Rakastan työtäni, mutta on jäätävä aikaa muille asioille, jotka tasapainottavat työn tekemistä. Samalla syntyy uutta inspiraatiota, iloa ja näkemystä arkiseen tekemiseen.

Tässä kohden polkua: Onko sinulla tarpeeksi monipuolista arkea? Kerrytätkö energiaasi vai kulutatko sitä liikaa?

Valoisaa viikkoa poluillesi ♥ toivoo Sari ♥