voimaruno
HEINÄ

Heinä oli heilunut jo pitkään
siinä samassa paikassa
missä se oli ollut aina

vuodesta toiseen
se suoritti samaa tehtäväänsä
uskollisesti

sitä ei haitannut tuulet
ei sateet
se kiitti auringon paisteesta
ja ystävällisistä ihmisistä
jotka antoivat sen kasvaa rauhassa

Heinä oli ollut yksinäinen toisinaan
mutta tottuessaan ympäristönsä erilaisiin ystäviin
siitä oli alkanut tulla seurallisempi
ja se katseli mielellään perheiden lasten leikkiä
läheisellä hietikolla

Jos minä olisin se heinä
pystyisin samaan
vai pystyisinkö

Voisinko olla vuodesta toiseen
täysin samalla tavalla paikallani
aina samat maisemat ympärilläni

olisinko kiitollinen auringon paisteesta
sietäisinkö sateen ja myrskyt järkähtämättä

Miten olen omassa elämässäni
olenko siinä missä olen
tunnenko todella kuuluvani tähän
mihin olen valinnut tulla todeksi
ja mikä on minun olemukseni ydin

mikä on siinä se tärkein
se mikä vaatii sisimmässäni tulla näkyväksi
syntyä kauttani todeksi
sillä toki on minullakin jokin tarkoitus
tässä maailmassa
sillä muuten en olisi tänne ilmestynyt olemaan
omana itsenäni erityislaatuisena yksilönä

Voin hymyillä
sille miten näen itseni
mitä löydän minusta
sellaista mitä en voi nähdä ympärilläni
enkä todeta todeksi muissa

ainakin katselen maailmaa omien silmieni kautta
oman sydämeni suodattimen läpi
voin valita mitä näen ympärilläni
ja voin päättää muuttaa maailmaa omakseni
nähdä sen omalla tavallani

näin voin ajatella
näin voin uskoa
että maailma on sitä
mitä uskon sen olevan

mihin päätän uskoa tänään
korostanko sydämelleni kauneutta
ja maailman hyvyyttä
saadakseni sitä lisää maailmaan

sillä niin kuin kohtelen muita
ja miten heidät näen
sitä heistä syntyy
sitä ympäristöni minulle heijastaa
ja voin keskittyä siihen
mikä on minun vaikutusalueellani

Yllättäen voin huomata
että tekojeni jäljet johtavat kauas
ja muuttavat maailmaa sellaiseksi
kuin se on monien unelmissa ollut jo pitkään

ja kaikki alkoi yhdestä heinästä
yhden heinän ajatuksesta

Oman tarkoituksen löytäminen ja sitä kohti kulkeminen tai siinä oleminen – se voi olla vaikeaa, mutta samalla hyvin antoisaa elämää. On jännittävää seurata suuntaviittoja ja pieniä merkkejä. Niitä saa kyllä aina, kun vain muistaa pyytää maailmankaikkeudelta.

Oma erilaisuus voi tuntua rasittavalta, mutta todellisuudessa se on arvokkainta mitä on. On hienoa, että on omanlainen ja erilainen. Sitä erilaisuutta voi kuoria näkyviin kerros kerrokselta. Intohimot ja unelmat antavat vihjeitä siitä, mikä on oma tehtävä ja tarkoitus täällä. Jokin tarkoitus varmasti on, sillä muutenhan täällä ei oltaisi olemassa.

Tarkoituksen tunnistaminen tuntuu ilona ja liikutuksena sydämessä. On ihanaa löytää hetkiä, joissa tuntee olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuin linjassa oman itsenä kanssa.

On tärkeää tunnistaa, milloin ei ole oikeassa paikassa. Oma sydän tietää, vaikka usein tekee mieli tukahduttaa sydämen ääni ja puskea väkisin eteenpäin suuntaan, jossa ei ole todellista lämpöä havaittavissa.

Toisinaan on niin hirveä tarve päästä sinne lopulliseen päämäärään, että ei pysty keskittymään ja luottamaan askelmerkkeihin. Lähtee harppomaan ja ryntäilemään sinne tänne – tilanteisiin, joita ei ehkä olisi tarvinnut kokea. Onneksi aina saa uusia kokemuksia matkaansa, että täysin turhia poikkeamia ei olekaan.

Minulle tärkeäksi muodostui pitkän työmatkan rasittavuuden vuoksi etätyö kotona. Opin, että tarvitsen paljon omaa rauhaisaa aikaa ja hiljaisuutta. Muuten energiavarani eivät riittäisi varsinkaan luovaan työhön. Totta puhuen: eipä sitä energiaa jäänyt työpäivän jälkeen tavalliseenkaan tekemiseen luovuudesta puhumattakaan. Pitkä työmatka, vaihtelevat työajat ja kiireiset työpäivät – kyllä ne vaativat ihmiseltä voimia. Elämä pitäisi olla sellainen, että siinä olisi energiaa muuhunkin kuin työhön, vaikka työ olisi rakastakin. Rakas työ toteutettuna siten, että siitä voi oikeasti nauttia. Jotenkin näin sen pitäisi olla.

Oman elämän pienet ilot voivat olla suuria ja syntyä vähästä: Viikolla on ollut helteistä, joten työpiste siirtyi terassille ja siirtelin sitä aina varjoisan kohdan mukaan. Työskentelyn asennot vaihtelivat laidasta laitaan ja tehokkuutta en mitannut! Silti sain uusia voimakortteja tilatuksi ja kirjanpidon tehdyksi. Kuitit kyllä piti laittaa painon alle, ettei tuuli vienyt ja koivun siemenet leijailivat näppäimistölle.

Runotaloprojekti etenee hitaasti, mutta en suostu ottamaan siitä stressiä. Talo on unelmani, mutta unelmani tärkein osa on jo syntynyt taloprojektin myötä todeksi – se on tämä työ, jota nyt teen. Runotaloprojektiblogissa on lisää kuvia ja jos tahdot katsoa tarinaa alusta alkaen sitä löytyy blogista vuodesta 2009. Oikeastaan siinäkään ei ole todellinen alku eikä edes talon ostopäivässä 2003 vaan jossain ihan lapsuudessa saakka. Ken tietää, onko alku edellisissä elämissä? Tai siellä jossain missä kaiken tarkoitus ja meidän jokaisen rooli on alun perin tähtiin kirjoitettu?

Kirjoitan joka perjantai Polkukalenterin viikkovoimakortin inspiroiman kirjoituksen, jossa on kannustusta polullesi tulevaan viikkoon. Jos käytössäsi on Polkukalenteri, kuljemme kuin rinnakkaisia polkuja kalenterin viikkosivuilla voimakorttien matkassa. Jos käytät Kalenterikirjaa, sekin sopii hyvin näihin mietteisiin. Kuulumisiin taas viikon kuluttua ♥