Vahvasti
kirkkaankeltaisessa asussaan
aurinko oli loistanut taivaallaan
jo vuosituhansia

ei ollut toista
joka olisi osannut
saman homman
yhtä taidokkaasti

nimittäin loistamisen yksinään
kirkkaansinisellä pohjalla
silloin tällöin pilvien takaa
ja kehräten saaristojen usvaisissa illoissa
aurinkoisen laskeutuessa yöpuulleen

Linnuilla oli tapana säestää
auringon ylösnousua
hänen ollessaan hajamielisellä
ja hitaalla tuulella

silloin tuuli
olikin auringon aikaansaannos
hänen ollessaan uninen

tuuli herätteli myös ihmisiä
joilla oli kiire kulkea
auringon alitse päivän kuluessa
että kaikki mitä tarvitsi tulla tehdyksi
valoisana aikana olisi tehtynä

sellainen oli työnjako ollut aina

Ikuisuus sitten
aurinkoa tarvittiin toisenlaisiin puuhiin
ihmisen sydämen ollessa avoimempi
vastaanottamaan tietoa
jota tarjottiin
auringon säteilyn kautta sydämiin

Että siellä voisi olla lämpöä ja viisautta
joka kuului arkeologisille olennoille
joilla oli viisaus silmissään
hehkuvana jäänteenä
auringon opettamista
hyvistä viisaista asioista

Lauseista
jotka painettiin sydämiin
kultaisin kirjaimin
ja punottiin heidän helmoihinsa
hohtavaisiksi riimuiksi
joita myöhemmät sukupolvet
voisivat tutkia ja ihmetellä

Tulkita niiden viisauksia
kunnes niissä olisi aurinko
ja yksi kaikkeus
sellainen luoja
joka johdattaisi ja antaisi
ihmisten olla omana itsenään

Antaisi heille luvan loistaa
omaa sisäistä valoaan
kirkkaalla sinisellä pohjalla
jolla he kulkivat avaruuden sinisyydessä
heidän ollessaan planeetalla nimeltä maa
joka oli pitkään heidän kaunis kotinsa