Polkukalenterissa on krassin voimakortti: Antaudun valon lämpöön koko sydämelläni. Voimaruno on Kukka. Sellainen voimaruno, jota en tahdo avata. Tunnen, että näissä sanoissa on jo kaikki.

KUKKA

Kukka
katsoi rannalla pitkään
vihreiden lehtien kulkemista
hiljaisen väreilevän veden pinnalla

Kukka
oli kulkenut pitkän matkan
päästäkseen tähän paikkaan
jossa se vihdoin tunsi sydämensä
saavan rauhan ja omaa tilaa

Kukka
istui hiljaa joenpenkereellä
ja katseli kauempana uiskentelevia
isoja valkoisia valaita
miten ne olivatkaan kauniita
kaikki erilaisia ja mahtavia

Luonto on ihmeellinen
kukka ajatteli
ja käänsi hieman katsettaan oikealle
siellä oli kirkkaana loistava aurinkoinen

Kukka
antoi auringon lämmittää kasvojaan
se tuntui niin hyvältä
kukka tiesi
mitä aurinko tekisi sille
miten hyvä se olisi
aurinko olisi hänelle kaikki
tässä hetkessä
ja hän antautui valon lämpöön
koko sydämellään

hetkeksi kaikki muu
hänen ympäriltään katosi
oli vain aurinko ja hän
kukka

Kukka
käänsi katseensa vasempaan
siellä virisi henkäilevä tuulonen
ja kukka antoi tuulen
leyhytellä hiuksiaan
jotka jo olivat harmaantuneet
ja muuttuneet niin keveiksi
että ne leijuivat
kaukana hänen selkänsä takana
tuulen hellästi niihin puhallellessa

Kukka hymyili
sillä hän tiesi
miten tarpeellinen tuuli
oli hänen puhdistautumiselleen
tälle riitille
jota varten
hän oli saapunut
tälle paikalle

Hetken
oli aivan hiljaista
tuli tyyntä
ja kukka katsoi jälleen eteensä

Kaukaisuudessa
näkyi siintävän korkea vuoristo
jossa lumi peitti vuorien huiput
maalaten ne valkoisiksi sokeritopiksi

Kukkanen tunsi
miten vuori tervehti häntä
miten vuori oli vahva
ja ojensi kätensä tervehdykseen

Kukka heilautti takaisin
ja tunsi sydämessään
oudon vahvistuksen
siitä mitä hän oli tekemässä
vuori oli hänen ystävänsä
ikuisuuksien takaa
he olivat tavanneet
vuosisatoja sitten
toisissa hahmoissa

Kukkanen laski päänsä alas
ja hänen katseensa kohtasi
kukan omat kädet

niissä oli paljon elämän merkkejä
mutta silti ne olivat kauniit
omalla tavallaan
niissä näkyi paljon
rakkautta ja surua
huolta ja ahdistusta
ilon ja onnen hetkiä
kyyneleitäkin
kukka niissä näki

Kukka huokaisi syvään
sen silmäluomet
tuntuivat hetken raskailta
sydämessä oli paljon painolastia
jonka hän nyt laskisi
pois itsestään
sydän tahtoi keventyä
kukka oli siihen valmis

Kyynel kerrallaan
vierisi pitkin joenpengermää
yhtyisi jokeen
ja saisi aikaan uutta elämää
jatkaisi kulkuaan
valtameriin saakka
yhdistyen muihin pisaroihin
jotka oli itketty muualla

lopulta kyyneleet tulisivat
lasten iloksi
jossain
missä niitä kipeästi tarvittiin
sadetta tai ilon kyyneleitä
mikä kulloinkin
olisi paras ratkaisu

Aurinko havahdutti kukkasen
syvistä mietteistään

se venytteli

miten hyvä tässä oli olla
sydän tuntui keveämmältä
oliko tämä tapahtunut oikeasti
tekikö hän tämän matkan
missä hän oli

Tärkeintä oli
että nyt hän tunsi uudistuneensa
nyt hän voisi palata
ja jatkaa taas omalla polullaan

Hän tietäisi mitä tehdä
uudistuneen keveän sydämensä kanssa
ja ilo täytti kukan sydämen
innostunut ihana
uuden odotuksen ilo

Kirjoitan joka perjantai Polkukalenterin viikkovoimakortin inspiroiman kirjoituksen, jossa on kannustusta polullesi tulevaan viikkoon. Jos käytössäsi on Polkukalenteri, kuljemme kuin rinnakkaisia polkuja kalenterin viikkosivuilla voimakorttien matkassa. Jos käytät Kalenterikirjaa, sekin sopii hyvin näihin mietteisiin. Kuulumisiin taas viikon kuluttua ♥