10 voimia antavaa voimarunoa

Voit vapaasti lainata ja jakaa voimarunoja.
Lisää loppuun: Sari Lehtimäki, runotalo.fi

*

Nämä voimarunot ovat matka, jonka voit tehdä tässä hetkessä omaan sisimpääsi.

Pysähdy ensin hetkeksi.
Hengitä syvään.

Jos sinulla on asia johon tarvitset vahvistusta tai opastusta, voit pyytää sitä nyt.

Jos etsit voimarunoa ystävällesi, luota, että löydät oikean ja löydät sen.

 

Toivotan sinulle hyvää matkaa.
Astu polulle, ole hyvä.

I

Olen hiljaa, aivan hiljaa.
Hiljaisuudessa voin
paremmin kuulla oman ääneni;
oman sydämeni ajatukset.

Hiljaisuudessa ei ole mitään
kuitenkin se on täynnä
ihmetystä ja uusia asioita.

Hiljaisuus voi täyttyä,
hiljaisuus voi tyhjentyä
– ihan miten haluat.

Voit muovata sitä
kuin taiteilija,
tehdä siitä oman näköisesi;
paikan jossa sielusi lepää.

II

Vastauksia

Nopein reitti sinne
mihin olen menossa,
päämääräni?

Ei ole nopeinta reittiä,
on vain tie jolla olet.
Olet perillä koko ajan
kun vain ymmärrät,
että tämä matka on sinun tehtäväsi.

Et sinä koskaan pääse todella perille
eikä sillä ole merkitystä.
Tärkein on kokemus,
oman elämäsi muovaaminen,
oman taideteoksesi rakentaminen,
luominen ja siitä nauttiminen.

Luo ja nauti siitä,
rakasta olemassaoloasi, sinua.

III

Maailmassani on hymyä;
pieniä iloisia viestintuoja lintuja ja perhosia.
En saa niitä kiinni,
mutta ne näyttäytyvät niin usein,
että jaksan kulkea kevyesti eteenpäin.

IV

Piilottaessani hopeisen kuutamon
omaan aarrearkkuuni
itken pienen hetken sen äärellä.
On surullista kätkeä
sellainen kauneus piiloon maailmalta.

Taivutan vielä yhden tähden sakaran
että se mahtuu arkkuun kuutamon seuraksi.

Lähden nopeasti paikalta
sillä en kestä kuulla miten kuutamoinen ja tähdet
valittavat hiljaa pimeydessä arkun uumenissa.

Seuraavana päivänä olen yksin pimeydessäni,
tahdon nähdä valon, en löydä sitä,
olen piilottanut sen itseltäni,
hukannut omasta muististani.

Näyttämöllä on seuraavana aamuna
pakeneva kuu perässään kaikki tähdet.
En edes huomaa niiden olemassaoloa,
olen jäänyt pimeyteeni.

Saapuessani alas luolaani
kurotan varovasti valokatkaisijaa.
Tiedän, että se on entisellä paikallaan,
mutta en tahdo koskea siihen
– pelkään.

Tunnen, että olen tullut likaiseksi,
en tahdo nähdä itseäni,
en sytyttää valoja.
Aion olla pimeässä, se on helpompaa.

Yllättäen minua tuijotetaan ikkunasta,
kuu on palannut takaisin paikalleen,
sen verho maalaa maisemaa hopeiseen utuun,
pienen hetken kuutamon valo sipaisee hiuksiani.

Tunnen vahvistuvani hieman,
otan pienen osan utua kämmenelleni – puhallan.
Utu alkaa liikkua, täyttää luolani seinät, lattian, katon.
En tarvitse valokatkaisijaa – päätän.

Seuraavana aamuna olen yksin keittiössäni,
olen herännyt unesta, se on ollut pitkä,
pidempi kuin osaan aavistaakaan.
Onneksi olen nyt hereillä,
on kuutamo, en pelkää olla tässä.

V

Kaarevalla sillalla asustaa hiljaisuus
avaimet tänne kätketyt
Ikuisesti pysähtää maisemaan kulkija uus
laittaa avaimen paikoilleen
ottaa lukon mukaansa
palaa yhä uudelleen
avaten lukon
oven hiljaisuuden

VI

Kumpi on kauniimpi mielestäsi, kivi vai perhonen?
Et voi vastata, sillä oikeaa vastausta ei ole.
Ei ole mitään eroa näiden kahden välillä.
Kaikki ovat samanarvoisia, yhtä keveitä, yhtä raskaita.
Samanpainoisia olette myös sinä ja ihminen vierelläsi.

VII

Keinuni keinuu
niin hiljaa lehdossa.
Olen matkalla nykyisyyteen;
en mene eteenpäin,
en mene taaksepäin.

Hitaasti, varmasti
lopulta pysähdyn keskelle.
Siinä minun on hyvä olla
– sydämeni rauhassa,
olen vain.

VIII

Elämän kauneus on pienissä asioissa

IX

Pienet tiu’ut heläjää ympärilläni,
untuvaiset ovat lähteneet matkaan.
Olen tässä, ihmettelen, ihastelen
niin suuri, autuas on maailmani.

X

Sielussani on tilaa musiikille,
runoudelle, taiteelle
– kaikelle kauniille.

Annan sisimpäni täyttyä
luovuuden voimasta.
Kerään siitä oman energiani.

*

Voit vapaasti lainata ja jakaa voimarunoja.
Lisää loppuun: Sari Lehtimäki, runotalo.fi