POLKUKALENTERI

viikko 7

 

Minun elämäni ja minun tarinani

on minun käsissäni

 

 

Mitä sitten tapahtui
Sen voit sinä päättää
sillä sinun elämäsi ja sinun tarinasi 
on sinun käsissäsi

 

 

 

Polkukalenterissa on viikolla 7 akileijan voimakortti. Jos luet Kristallisydän voimarunon kokonaan, löydät tarinan kulkijasta ja kristallista. Ajattelen, että kulkija on ihminen itse ja kristalli on se kirkas oma olemus, jota ei aina tahdo muistaa ja huomata – usein tulee moitittuakin hiljaa mielessä.

 

Olisi hienoa osata joka hetki kulkea omaa todellista minää kohti varmoin askelin, horjumatta ja epäröimättä. Mieli olisi kirkas ja selkeä. Tietäisi, mitkä ovat niitä omia kuvioita ja mitkä askeleet kuuluu ottaa ja mihin suuntaan.

 

Toisina päivinä kulku on sujuvaa ja tuntuu, että on oikealla reitillä ja toisina päivinä huomaa kulkeneensa jo pitkän matkan väärään suuntaan. On tultava takaisin samoja polkuja, joita jo kulki aiemmin iloisesti ja innostuneena. Siiinä kohden kun muistaisi, että polulla  on tarkoituksensa aina, vaikka sitä tulisikin välillä takaperin ryömien takaisin päin ja olisi vaikeaa.

 

Seuraavaksi voi eteen tulla pysähtymisen hetkiä, jolloin ei enää osaa päättää yhtään mitään, jähmettyy paikoilleen ja huokailee. Silläkin on tarkoituksensa. Silloin asiat järjestyvät näkymättömissä todellisuuksissa parhain päin, oikeaan järjestykseen. Ihmisen on oltava hiljaa, että kaikki voisi asettua oikeille paikoilleen. Mieli ei saa häiritä ja siksi se zombi-olotila on välillä ihan paikallaan. Siitäkin voi yrittää hiljaa sydämeessä iloita: jotain hyvää on tulossa ja selkenevää edessäpäin.

 

Yrittäminen ja luova työ – varmaan moni muukin tekeminen – niissä tarvitaan sinnikkyyttä. Että jaksaa kokeilla aina yhä uudestaan – kadottaa ja löytää – innostua ja itkeä – tuntea olevansa hyvä ja huono hyvinkin nopeasti vaihdellen. Jos on jokin tunne sydämessä, jokin pienikin unelman hiven, joka tahtoo tulla kauttasi näkyväksi, niin anna sille mahdollisuus. Kannattele sitä ja anna sille ravintoa, hoivaa ja anna tulla näkyvämmäksi kauttasi. Ihan varmasti sillä on tarkoituksensa.

 

Kaikki ei ole aina helppoa. Kuvasin tänään ihmeellisessä kuvausateljeessani, sillä sain inspiraation tehdä luoda uusia tuotekuvia. Sormet jäätyivät, sinitiaiset tirskuivat selkäni takana pyrähdellen sinne tänne ja kuvista ei tullut ihan sitä mitä ajattelin. Mutta sydäntäni lämmitti tunne, että taas pääsin pienen askeleen sitä kohti mitä olen tavoitellut jo kauan.

 

Voimapuutarha on toisinaan minulta hukassa – unohdan sen ytimen, varsinkin jos vilkuilen mitä muut tekevät. Ei voi katsella kovin paljon ympärilleen. On katsottava omaan itseen, löydettävä sitä omaa juttua ja oltava rohkea tulemaan sellaisena näkyviin. Sinun voimapuutarhasi on varmasti erilainen kuin minun ja se on aivan mahtavaa! Ajattele miten paljon erilaisia ihmeellisiä asioita tähän maailmaan voi putkahdella näkyviin, kun kaikki uskaltautuvat tuomaan siihen oman ihmeellisen osansa?

 

 

Kirjoitan joka perjantai Polkukalenterin viikkovoimakortin inspiroiman kirjoituksen, jossa on kannustusta polullesi tulevaan viikkoon. Jos käytössäsi on Polkukalenteri, kuljemme kuin rinnakkaisia polkuja kalenterin viikkosivuilla voimakorttien matkassa. Jos käytät Kalenterikirjaa, sekin sopii hyvin näihin mietteisiin. Kuulumisiin taas viikon kuluttua ♥