Soitin oli valmiina
tuuli tulisi ja puhaltaisi hennosti
ja soittimen kielet alkaisivat väristä

soitin alkaisi soida
eikä siinä olisi mitään väärää
sillä soitin oli luotu soimaan
kauneinta valoisaa sävelmää

Eikä soitin ollut tohtinut
antaa lupaa
soinnuille soida
vielä kertaakaan
niin vapaina kuin nyt

Tuuli oli ystävä johon voisi luottaa
tuuli tietäisi miten soittaa soitinta
siten että kaikki sointuisi hyvin yhteen
mikään nuotti ei olisi väärin tai syrjässä
vaan kaikkialla olisi yhtenäinen kokonaisuus
sävel joka soisi kauneimmin

Ja siinä sävelessä
soitin tahtoi olla mukana soittamassa
osana kokonaisuutta
osana sävelmää
joka kiitäisi tuulen puhaltaessa

yli vuoriston
yli arojen
yli peltojen
yli lehtevien metsien

sävel kiirisi kivikoihin ja kanjoneihin
se ylittäisi valtameriä
kulkisi niiden ali

se tavoittaisi pienimmänkin ihmisen
ja suurimmat jättiläiset

Kaikkialla maailmassa
ja avaruuden sinessä
sävel kiirisi niin
että soitin olisi lopulta enemmän
kuin vain soitin

Soitin olisi osa ikiaikaista sävelmää
sitä mitä elämäksi kutsutaan

Sen ytimessä
on kaunein sävel
ja sitä soittaa tuuli
puhaltelee hellästi
että uusi sointu voisi syntyä
jokaisena puhkeavana
kirkkaana aamuna
tähän maailmaan
maailmankaikkeuteen

Ole soitin

∞