Tuulien kuiskiessa talon takana
sen etupuolella on myrsky
pohjoisessa päädyssä
aurinkoinen loistamassa
ja eteläisessä
yllättäen kirkas jäinen lampi

kuinka voi olla todellisuudella
niin monta puolta
ja miksi talossa ei mikään liiku
ei liikahda

missä elämä sisäpuolella
onko se luovuttanut
kadottanut itsensä jonnekin
vai onko ikkunoissa sittenkin valo
valoisuutta
jokin pieni liekki syttynyt
ja nyt toinenkin

oi minä näen ja tunnen
miten niitä syttyy
ja jää sulaa
jäätikkö on avoin

linnut laskeutuvat veteen
ja jokaisessa ikkunassa
kirkas liekin tapainen kuin hymy
tai ystävän sydämen lämpö
sen kosketus toisessa sydämessä
yhteisöllisyys ja avunanto toiselle
silloin kun aika

ja myrsky laantuu
tahtoo tulla esiin uudenlaisena
ystävällisenä voimana
joka työntää eteenpäin
ei horjuta vaan tukee
ja antaa juuriin voimaa
lehvistöön loistaa aurinkoinen
kirkkaana kaikissa ilmansuunnissa

ja ihminen siinä keskellä
täysin valmiina
uskomaan ja luottamaan
omaan todelliseen itseensä
juuri sellaisena kuin on
tässä hetkessä tänään