Voit vapaasti lainata ja jakaa Runoja Valosta.
Lisää loppuun: Sari Lehtimäki, runotalo.fi

Annoin valon kulkeutua
ripottelin soluihini
valonhiukkasia
tahdoin että
jokainen solu saisi osansa
hyrähtäisi käyntiin
löytäisi oman erikoislaatunsa
oman valoisuutensa

Oi aloin tuntea
miten kaikki soluni
alkoivat hehkua
ihmeellistä valoisuutta

Ja sillä valolla oli sellaiset reunat
tummat
hyvin tummat ja raskaat reunat

ja kun ihminen sitä katseli
kaukaisuuteen
niin hän jotenkin ymmärsi että
juuri ne tummat ja raskaat reunat
antoivat sille valolle
aivan valtaisan kirkkaan hohteen

Ja he seisoivat tuon valon rinnalla
valtavina joukkioina
kannatellen tuota valoa
omilla sydämillään
rakkaudellaan
lämmöllään
valoisilla ajatuksillaan
ja toivotuksillaan
tuolle ihmiselle
joka oli nyt pysähtynyt polullaan

Ja tässä hetkessä
hän oli niin valmis ja avoin
ottamaan tuon valon sydämeensä

laittamaan sen sinne pysyvästi
kuin sellaiseksi lyhdyksi
joka voisi häntä opastaa hänen poluillaan

Värit hehkuivat
tuuli syleili
tuuditti
keinutteli hellästi

ihminen oli pienen hetken
valoisuuden sylissä

Valo
ota minut mukaasi
pidä minut mukanasi

älä anna minun livetä
älä anna minun pudota
kannattele minua
keinuttele minua
kuljeta
lennätä
tuudita

ja valo lupasi
valo katsoi sydäntä
syvälle silmiin
ojensi kätöset
ja sydän ojensi kätöset

hetki

pysähtyi

oli aika jäädä valoon

Aivan kuin vierekkäin laitettaisiin
kaksi valoisaa lintua
tai sitten kaksi pimeyden lintua
tai sitten laitettaisiin
valoisa lintu
pimeyden lintu
musta
valkoinen
aivan lähekkäin ja vierekkäin

ja silloin
kumpikin olisi jollain tavalla
valoisampi
myös tuo musta

Voit vapaasti lainata ja jakaa voimarunoja.
Lisää loppuun: Sari Lehtimäki, runotalo.fi