Tahitin valkoisella
hiekkaisella rannalla
unelmoi pieni lintu

jaloissa helkkyviä sulkaisia kelloja
helkähtäen jokaisella askeleella
ja siinä kannuksissa kilisten
kaikki maailman laulut ja soinnut

mitä ihmettä

millainen soitto
kaikuikaan läpi maailman
ja sen kuulivat kaikki
joilla oli oikeanlaiset kuuloelimet
päässään asennettuina

ei

ei kaikilla ollut

toisilla ei ollut silmiäkään
joilla nähdä oikeasti
maailman ihmeitä

ei sydäntä
joka tunnistaisi
valon säteilyn
jota lintunen lähetti
tuolta saareltaan

jossa oli löytänyt
aurinkoisen valon sydämeensä
sitä tuuditteli ja keinutteli
antoi kasvaa kuin vauvan
jota hellästi sylissä heijattiin
ja samaan aikaan
nuo helisevät kellon tapaiset
jotka soittivat

kuvittele

näetkö mielessäsi
miten lintu heliseväinen

kuljettelee
tuudittelee

valoaan sydämessään
rannalla hiekkaisella
kirkkaalla valkoisella

hiljaisuus

kaikki hidastuu
ja sitten laulu lähtee

soitto
sellaisella voimalla
että sydämien yhdistymiset
eivät uskalla uskoa sitä todeksi

maailman valkeus ja kirkkaus
on jokaisessa
niin syvälle kätkettynä
ja sellainen voima
että sen on päästävä esiin

sitä ei voi enää mikään mahti
ja voima maailmassa pidätellä

on aika