Päästäisen matkassa
kulki joukkio
sellainen erityinen
jossa kaikilla
oli paikkansa ja arvonsa

kukaan ei ollut toistaan
mahtavampi tai viisaampi
sillä tavalla kuin maailmassa
oli totuttu ajattelemaan

päästäisten valtakuntaa
johti päästäinen
yksi ja sama mieli
jossa kaikki yhdistyi

ja kaikki luovuus synnytti
todeksi sellaista neroutta
että sitä ihmeteltiin
viimeisimmässäkin
päästäisen hännänpäässä
ja korvien lehdyköissä
tai jopa kuonojen
viiksikarvojen päissä asti

sillä jokainen solu
oli arvokas sellaisenaan
kaikilla oli oma viisautensa
taitonsa ja loistonsa

päästäiset kiertyivät
kuin rattaina koneistossa
joka ei ollut kone

he pyörittivät yhdessä
jatkuvaa elämän virtavoimalaa
sellaista jossa pyöri sitä mitä tarvittiin
toisesta päästä putkahteli jyväsiä kultaisia
ja toisesta päästä joku syötti jauhoja

ei ollut tarvetta kilpailla
tai tulla joksikin enemmän
silti jokaisella oli jatkuva
kunniakas polku edessään
tehdä asioita yhä paremmin
olla yhä enemmän omana itsenään
tulla päästäiseksi
niin paljon kuin päästäinen vain voi

siihen tarvittiin heidät kaikki
jokaisen hännänpään
ja viiksikarvankin pään
oli oltava mukana
muuten kaikki olisi turhaa
ja jäisi haaveksi

vaan mikä on oppi ihmisen
päästäisen kulussa ja rattaissa
sen näkee hän joka on valmis
ottamaan oppia luonnosta
ja ihan päästäisestä asti

Jos jätät kommenttia, voidaan keskustella tästä voimarunosta, jonka voi tulkita monella eri tavalla.

En tiennyt, että päästäinen on erakko ja suojelee kovasti reviiriään. Toisaalta päästäisellä on isokokoiset aivot suhteessa sen pieneen kokoon: 10% on aivoja! Ehkä luonnosta oppiminen ei aina ole helppoa, koska emme tiedä mitä vaikkapa päästäisen aivoissa liikkuu? Tai luonnossa tapahtuu paljon sellaista mitä ei ihmisenä ymmärrä tai voi täysin hyväksyä – kuten ravintoketju?

Toisaalta: Onko luonto vain oma itsensä? Entä ihminen? Inhimillinen? Onko kaikkiin kysymyksiin oltava vastauksia? Tai vain yksi oikea vastaus? Entä vastaus tänään tai 10 vuoden päästä? Se ei taida olla enää sama.