Polku hohtavainen
liuta pieniä olentoja
kiiltäväturkkisia
pörröisiä ja kuviollisia
turkkeja niin kiiltäviä
loistavia silmiä
väpättäviä viiksikarvoja
ja tassut heilahtavat ilmassa
kuin kaaressa

mikä on tämä maa
jossa satu asustaa
ihmisen mielikö tekee temppujaan
vai eikö mieli tahdo uskoa omiaan

kuljen
kuljen
yhä pidemmälle polkua
kuljen

annan sadun tulla
kiivetä sydämeeni saakka
koukeroiset juuret ojentuvat
ja oksat kohottuvat taivaisiin

keveyteen
satuun
taikaan
olotilaan

jossa kaikki on hyvin

ilo
riemu
keveys ja lämpö
valtaavat alaa

on aika rauhan
unimaailman
jossa kaikki on kuten silloin
kun muistan sen ajan
joka oli huoleton leikki

mielen seikkailut
ne parhaat
kaikki mahdollista
ja jokainen hetki erityisenä
hohtavaisena edessäni

sen kaiken tavoitan tänään
yhä tässä hetkessä
kun kuljen polkua hohtavaista
unelmien meriin
niin satumaisiin

ja täällä tapaan ystäväni
on aika rauhoittua
aika uskoa satuun