Heleät sävyt
leikkivät rannan kaislikossa
jokainen hyväili
hellästi omaa kaislaansa
antoi tuulen ja aallokon keinutella

hetki oli pyhä ja valoisa
kirkas aurinkoinen säde asettui
asumaan jokaiseen tähkään
kuin helminauha tai kruunu
joka hellästi laskettiin ylimmäiseksi

että loisto voisi kerääntyä
jokaiseen jalokiveen ja timanttiin
mitä kenenkin kruunussa oli asetettuna

hetki oli ihmeellinen
ja täynnä ihmetystä sille
joka osasi poimia kauneuden
polkunsa varrelta itselleen
sydämeensä

sille
joka osasi nähdä
ja itkeä silloinkin
kun jokin ei tuntunut oikealta

ja toisaalta
siinä kokonaisuudessa
tunnisti sydämessään
sielussaan asti
että kaikki oli kuten pitikin
että hetki oli arvokas sellaisenaan

että jokainen kaisla
kumarsi auringolle
valolle ja säteille

kumartaen
kruunu päässään
myös kulkijalle
ja kulkijan sydän vastasi
hellästi takaisin
yhä uudestaan ja uudestaan