Tammi seisoi yksinään
vahvana ja juurevana
korkean harjun kupeessa

linnut kaukomatkoiltaan
painaneet sen oksille kyntensä
miljoonat kerrat

laulaneet laulunsa
uupuneina matkoistaan
päivistään
taivaisilla poluillaan

matkoillaan
ihmiset kulkeneet oksien ali
halanneet runkoaan tottuneesti
toiset arasti
joku ensimmäistä kertaa

jokainen sydän koskettanut
tammen sydäntä
antanut sinne vahvuutta
ja voimaa elämään
jota ei osaa odottaa
sillä elämä on silloin
kun sitä ei huomaakaan

se kulkee rinnallasi
askeleissasi
jättää jäljen
jälkiä
maahan
poluillesi

jokaiseen siirtää hennon
tai vahvan sydämen jäljen
sielukkaan olemuksesi tuntomerkit
jättää energiasi leijumaan jäljissäsi
että joku voisi kulkea keveämmin
jatkaessaan jäljessäsi

ja siinä avautuu
kaiken tarkoitus
kun tammi ojentaa
oksansa ja juurensa
antaa niiden kiertyä

pitkälle
pitkälle
maapallon ympäri

aivan kuin ihmisen tuntosarvet
aistit ja sydän tekevät
niiden matkatessa
elämän poluilla yhä uudelleen