
Yhdessä
voimaruno
viikko 11

Silloin suru virtasi hiljaisena
ja aavistamattomana kaihona
kuin sydämen saennut veri
joka ei päässyt kulkemaan kunnolla
vapaus ja virtaavuus puuttui
liian paljon oli painoa ja mustetta
sanojen ja ajatuksien
tunteiden väleissä
ei ollut tilaa ja ilmaa hengittää
ihminen kulki
kaiken keskellä kuin yksin
itsekseen aavistellen ja pohtien
tuntien että kaikki oli muuttunut
ja silti mikään ei ollut
kaikki oli kuten oli aina ollut
jokin vain oli tullut näkyväksi
vahvemmin hänen eteensä
aivan kuin siihen polulle
jossa ennen ei ollut esteitä
olisi kasattu näkymättömiä aitoja
tai nostettu isoja harmaita kiviä
joissa ei ollut läpipääsyä

kulkija nosti katseensa
kohti sinitaivasta
kuunteli lintuja
katsoi aurinkoa ja kuuta
tähdetkin vilkuttivat kuin ennenkin
mikään ei ollut muuttunut perustassa
siinä kaikkein suurimmassa
hengitys kulki
veri virtasi suonissa
ajatus kulki
raksutus aivoissa ja mielessä
oli ennallaan

jokin vain oli toisenlaista
ja oliko se ihminen itse
siitäkö oli kysymys
että hänen itsensä
oli aika muuttua
tässä todellisuudessa
tulla todelliseksi ja näkyväksi
sellaisena kuin hän oli aina ollut
Tämä koskettaa ja auttaa tulevaan on avannut ihan uuden ihanan maailman ymmärtää , kiitos Sari
Kiitos paljon Lea tästä viestistäsi ja valoa kevään runopoluillesi ♥