Tänään näyttämöllä on
sateen ropinaa
lintujen pyrähdyksiä

käsikirjoittaja on muuttanut näyttämöä
tuonut vähän kesän tuntua ehkä
jopa mustilanhortensia
antoi näytelmään oman osansa
kauniin kukkaterttunsa

on aika käsikirjoittajan väistyä hetkeksi
kuiskaajan asettua paikalleen ja
sitten vaan katsotaan että
mitä ne näyttelijät
tällä kertaa näyttämölle
synnyttää

Kuulaan aamun kirkkaudessa
päivän loisteessa
asuvat linnuista kauneimmat ja herkimmät

kipristelevät varpaitaan puiden oksilla
pienissä pesäpuissaan asustavat

siivoavat
lakaisevat
ompelevat
lapsilleen
uusia nuttuja lämpöisiä

aamun kirkkaudessa
astelee ihminen

kuulaana
herkkänä polkuaan

linnut katsovat
omista pikku majoistaan
ihmisen askeleita

niin hauraat
niin kuulaat
on askeleet

aika on kulkenut nopsaan
ihminen
hidastanut askeleitaan on

lintuset vaihtuneet
vuosi toisensa jälkeen
lintuset vaihtuneet

uudet
pienet linnut kasvaneet
muuttuneet
poikasista vanhuksiksi
kasvaneet ja viisastuneet

lentäneet etelään
palanneet takaisin
niin monia kertoja

ja ihminen hauraana polullaan

edelleen
edelleen

astellen ja kulkien
kuin toistaen samaa
yhä uudestaan

lintu laulaa oksallaan
kertoo omaa tarkoitustaan
nauttii olostaan

ihminen kulkee
kuuntelee sydäntään
oivaltaa
alkaa löytää vastauksia

hauraudessaan
kuulaudessaan
lyhenevissä askeleissaan

todellisuudessa päivä on pitkä

yksi räpäys
silmänräpäys

sata vuottako vai päivä
lintu vai ihminen

yksi ja sama

elämä
matka
kokemus
viisaus
rakkaus elämään

Näyttämö hiljenee
valot himmenevät
aamun kuulaus poistuu

kuiskaaja ihmettelee
tunnistaa haurauden
omissa käsissään
kuulauden sydämessään

näytelmä jatkuu
näytelmä jatkuu