Harsomaisina leijuivat
kaikki päivät edessäni

olin kulkenut ja katsellut niitä
pitkään

ihmetellyt
niiden valoisuutta
niiden pimeyttä
tuntenut niiden
iloa ja tuskaa
ihmetellyt

katsonut miten
helmi helmeltä
olin kulkenut kuin
pelilaudalla
nappulana

askel toisensa jälkeen
risteyksissä ottaen
nopan käteeni
heittäen rohkeasti

numerot laskeutuivat
pelilaudalle

nopissa kakkonen
joskus vitonen
muutaman kerran kutonen

ja sitten päätös
lähdenkö vasempaan
oikeaan
jatkanko suoraan
joskus askeleita taaksepäin

niin paljon
niin monia

toisinaan pysähdys
monen kierroksen ajan
odottaen
kärsivällisesti paikallaan
lähes kasvaen kiinni
siihen missä olin

joskus niin rohkeana
kulkien
heitellen noppia
saaden tasalukuja
sellaisia numeroita
joista ei osannut aavistaakaan
että voisi tulla kohdalle

ja sitten oli vielä se
tiimalasi

silloin alussa
kun niitä helmiä
sieltä harsoista alkoi
kiertyä kokoon
polulleni askelmiksi
niin en vielä huomannut että
pelilaudalla
siinä kulmalla

siinä oli sellainen
tiimalasi

sellainen jossa
valui hiekka
ylhäältä alas

ajan mittari
helmien mittari

ja että pelilauta olikin
tietyn kokoinen
askelmia ei ollutkaan
loputtomiin
ja silti minä halusin
heittää niitä kutosia
välillä jopa kahdella nopalla
että saisin kaksitoista
ja pääsisin nopeammin
eteenpäin

miksi
miksi tein niin

halusinko pelata tätä peliä
halusinko pelata sitä pidempään vai
halusinko päästä nopeasti perille

halusinko että
tiimalasissa olisi paljon hiekkaa
vai vähän

paljon jäljellä
vai paljon jo saavutettuna

tuli päivä jolloin
olin pysähtynyt
pelilautani keskelle

olin tutkinut
kolunnut
kaikki pelilautani
nurkat ja polut

niin luulin

katselin tiimalasia
miten siinä hiekka vielä valui

näin auringon
kimmeltävän polullani
siinä keskellä
jossa olin

ja yhtäkkiä
alkoi hiekka
valua jalkojeni alta

ja muutuin
muutuin hiekaksi

siinä hetkessä
ymmärsin että
minä
olin tuo hiekka

minä olin se
joka oli tuo aika

minä olin kaikkialla

minä olin tuo pelilauta
minä olin nappula
mutta minä olin myös se polku

minä olin se aika
minä olin se kokemus

olin ikuinen

Tilasin touko-kesäkuun lakaisupakkauksen voimakortit ja voimarunoarkit

• voimarunot asettuivat arkkeihin kuin itsestään ja sanat oikeisiin kohtiin
• silloin kun sujuu, polku on oikea
• on löytynyt oikea tunne, koska on läsnä siinä mitä tekee

Lakaisukalenterin video onkin kurssi?

• lakaisukalenteri ja voimarunokirja ovat kurssikirjoja
• ihana kurssipolku, joka vie jokaisella omaan itseen
• tulla omaksi itseksi, mikä voisi olla sen parempaa
• joskus se onnistuu paremmin ja hetkittäin huonommin

Siemenkylvöt edistyvät

• pelargonien pikkutaimet tunnistaa jo pelargoneiksi

Valoisaa viikkoa poluillesi ♥ toivoo Sari ♥