
Ja aukaisi oven
voimaruno

Se oli sellainen
koppelojalka
sellainen
vähän kömpelö ja avuton
toisinaan sen jalat
kulkivat
aivan eri suuntiin
toinen jalka tahtoi vasempaan
toinen tahtoi oikeaan
käsistä toinen
kurottautui menneisyyteen
toinen lähti tulevaisuuteen
tässä hetkessä sitten keikkui
se keskikroppa
yritti olla siinä tasapainossa ja
mieli
mieli vaelteli avaruuksissa
maapallon uumenissakin
kulki
pimeyksissä ja valoisuuksissa
mielikuvituksen poluilla
iloisissa odotuksissa
toisinaan järkyttyneenä
toisinaan peloissaan
toisinaan onnellisena
väliin
tikahtuen nauruunsa

millaista oli elämä
kokemus tässä olomuodossa
sitä hän ei ehtinyt
paljonkaan ajatella
hänellä oli niin paljon
asioita tehtäväksi
suoritettavaa
oli tultava valmiiksi
oli saatava valmiiksi
oli niin
kiire
kiire
kiire
ja silti hän huomasi ajoittain että
eihän hän päässyt yhtään mihinkään
ei eteenpäin
ei taaksepäin

ja oli outoa
millainen hänen olomuotonsa
lopulta olikaan
sillä hänen kasvonsa
eivät olleet siellä
missä hän ajatteli
kasvojensa olevan
hänen ilmeensä
ei ollut sitä
mitä hän luuli sen olevan

hänen hymynsä
hänen itkunsa
hänen kauhunsa
hänen pelkonsa
hänen valoisuutensa
hänen sympatiansa
hänen empatiansa
ei
ei
hän oli ajatellut
että oli aika
löytää sellainen peili
joka todella heijastaisi
totuutta hänestä
mutta
hän tiesi
tunnisti
että tuo peili
oli vaikea löytää
sellaista peiliä ei ollut
mistä näkisi itsensä
todella selkäpuolelta
aidosti sellaisena kuin
muut hänet näkivät
sellaisena kuin hän itse
voisi nähdä silloin
kun hän astuisi
itsensä ulkopuolelle
ja sitähän hän yritti
epätoivoisesti
astua itsensä ulkopuolelle
siksi hän oli menossa
oikeaan ja vasempaan
menneeseen ja tulevaan
avaruuteen ja maan sisään
joka suuntaan
hän tempoili itseään
että olisi päässyt eroon
omasta olemuksestaan
ulos
itsestään
todellisiin näkymiin
hän oli kuin vankina
omassa häkissään
jonka hän oli toisaalta
itse luonut itselleen
sillä niin helppoahan
olisi avata ovi
ja astua ulos maailmaan

hän oli hiljaisuudessa
liike oli hetkeksi pysähtynyt
oli tapahtunut jotain sellaista että
hän pystyi
näkemään
niitä oviaukkoja

liike oli hidastunut
se oli pysähtynyt keskelle
ja siinä keskellä
oli sellainen selkeyden tila

siinä hän sitten
otti itseään
kädestä kiinni
ohjasi kätensä
tuohon ovenkahvalle
ja aukaisi oven

liity voimarunon syntyhetken energiaan
lakaise voimapuutarhasi runopolkuja
1. Kirjoita ajatuksesi voimarunoiksi: Mitä yrität saada valmiiksi tässä elämässä? Mihin on kiire?
2. Poimi itsellesi hiekkapolun kasvin opastus: Mikä se on sinulle tässä hetkessä?
3. Lakaisutehtävä: Puhun ystävällisesti ja rakastavasti itselleni. Rakastan sisäistä lastani.
Kirjoita muistutus Lakaisukalenterisi oikeanpuoleiseen pikkuruutuun:
Rakastan sisäistä lastani.
Voimarunopolkujesi lakaiseminen:
- Poimi voimakorttipakastasi intuitiolla voimakortti avaamaan voimarunosta syntyneitä ajatuksia. Mitä tämä tarkoittaa juuri sinulle?
- Kirjoita ajatus muistiin lakaisukalenteriisi, voimarunokirjaasi tai päiväkirjaasi. Seuraa mitä viikolla tapahtuu. Avautuuko voimakortin merkitys sinulle vielä lisää?
Valoisaa viikkoa poluillesi ♥ toivoo Sari ♥
Jätä kommentti