Voimapuutarhan penkillä keskustelupalsta
Istahda hetkeksi puutarhapenkille kirjoittamaan kuulumisia poluiltasi. Jätä viesti kommenttilaatikkoon, jonka löydät keskustelun alapuolelta. T. Sari
19 Kommenttia
Jätä kommentti
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Puutarha odottaa tänään kävijöitä.
On tullut Puutarhan päivä. Poikkesin tähän penkille, on kovin haikea olo, kun en pääse mukaan. Mutta toiste sitten.
Näyttäis kaikki olevan valmista, Untuvaisaisti pesty, Hetkipiilo pesty,
Saako tänään joku puu ,oman Runonimen, vaikka taitaa niillä kaikilla joku nimi olla kuitenkin.
Jätän penkin, jospa joku siihen istahtaisi kertomaan minkälainen päivä on tai oli.
Toivotan mukavaa puutarhapäivää , kauniita hetkiä , olemista.
☘️
Kiitos Vuokko, ihanaa, että poikkesit penkillä <3 Olet oikeassa Untuvaisaisti ja Hetkipiilo - molemmat puunattu hyvin 🙂 Niin todella toivon ja odotan, että olisit mukana seuraavassa voimapuutarhapäivässä kesällä 2022. On muutamia muitakin runopolun kulkijoita, joiden toivon tulevan tuolloin mukaan. Jotenkin on tunne, että voisiko 7. voimapuutarhapäivä olla hyvin erityinen <3 Tällä kertaa ei tullut uutta runonimeä/puuta/kasvia, koska ei ollut viidennen kerran kävijöitä, mutta kolmannen kerran kävijöitä kaksi: Molemmille ilmestyi matkaansa voimarunopoluilta poimittu voimakivi <3 Toisaalta, voimapuutarhapäivässä voi olla mukana hyvin ihan hengessäkin, ajatusten siivin ja siellä Vuokko varmasti olitkin juurikin siinä penkillä vanhan koivun alla, jossa kukkivat ja tuoksuvat kielot <3
Jännä juttu, mitä olen huomannut: Blogissa on yhä useammin kommentteja viikoittaisiin voimarunoihin <3 Sielläkin on mukava lukea kokemuksia voimarunoista. Tämä keskustelupalsta on ihan omanlaisensa ja ainakin toistaiseksi elää omaa elämäänsä omalla tavallaan 🙂
Auringon valo herätti aikaisin. Aamu on täynnä kullanväristä leikkiä. Valo juoksee puiden taakse välillä ja vilkuttaa sieltä ,kun tuuli tarttuu oksiin.
Istun tässä penkillä ja oikeassa olet, Sari, penkillä on oma tunnelmansa. Runot elävät täällä , surukuusi on saanut Taivaanpojan keinulaulukeinun oksalleen ja siinä keinuu ja hyräilee.
Voin nähdä eilisen viljapellon lainehtivan ja jossain soittaa orkesteri sinfoniaa, ja joku kattaa aamukahvipöytää. Siksi, kun minä tarvitsen kahvin aamulla, muuten ei päivä ala☀️
Joistain tavoista voi ehkä pitää kiinni, mutta monista voisi luopua ja muuttaa ja kokeilla toista tapaa. Mietiskelyä
Voisinko tänään jossain asiassa kokeilla jotain muuta tapaa, voisiko siitä yllättäen tulla erilainen lopputulos. Mitenkähän tässä käy, mikä tapa esiin tulee ja haastaa kokeilemaan.
Kiitos Vuokko <3 Piristäviä ajatuksiasi on mukava kuunnella tässä penkillä. Juuri niin, että runot elävät, kuin kietoutuvat toisiinsa ja kutovat omaa maailmaansa, jossa voimme olla mukana kokemassa.
Tapojen muuttaminen ei ole helppoa. Yritän opetella vähän kerrallaan. On ihanaa huomata, kun jokin hyvä tapa on tullut niin rutiiniksi, että sitä ei edes huomaa tekevänsä. Ja totta, kun muuttaa jotain, kuvio muuttuu mukana <3
Aika juoksee nopeasti, tuntui, että juuri äsken kävin tässä kirjoittamassa, mutta onhan siitä jo hetki. Hyvä, että penkki jää vielä tähän odottamaan , kyllä se on ihan oikella paikalla ja kohdallaan.
Istutaan ja odotetaan. Mikäs tässä istuessa, on kuin maailma syntyisi uudestaan, kun tulee kevät. Ja niinhän se taitaa ollakin, sieltä joka vuosi kaikki vaan putkahtaa näyttäytymään ja katselemaan mitä ihmeellistä on.
Niinkuin sinivuokko yhtäkkiä tuossa puutarhassa, siinä se vain oli, enkä ollut mitään tehnyt, se vain siihen oli laskeutunut. Tosin ei avomies ymmärtänyt ,että mikä se siinä nyt niin ihmeellistä on, ja jäin sitä miettimään sitten itsekin, että voi kun se minua niin liikutti, että miksiköhän? Mikä se sitten ratkaisee, mikä ketäkin liikuttaa, ja miksi. Jännittäviä pohdintoja, mikä on se ihme, mikä kosketti.
Kiitos Vuokko, niin mukavaa, että poikkesit penkille ja kirjoittamaan. Niinhän se on, että mihinkään ei ole kiire ja tässä on oikein mukava olla <3 Minulla on paljon sinivuokkotapauksia puutarhassa, liikuttavia, pitkään odotettuja kuin lapsukaisia, jotka vihdoin syntyvät näkyviin ja tuovat esiin oman luonteensa <3 Arvoituksiakin on, joista en tiedä kuka sieltä oikein maasta on kasvamassa 🙂 Se taitaa olla kaikkein parasta ja se ilo, se kohtaaminen kasvokkain. Ja niin todellakin, että jokainen meistä näkee maailman omalla tavallaan ja on ihanaa voida löytää se ilo elämäänsä hyvin pienistäkin asioista <3
Tässä penkillä on muuten ihan omanlaisensa tunnelma, kun tässä alkaa kirjoittaa. Jännä juttu <3
On pari ideaa jatkosta: Syksyn voimarunopolun yhteydessä voisi avautua jäsensivut, jossa keskustelupalsta. Se olisi yksityisempi kuin tämä, koska vain jäsenien käytössä. Toinen idea on palata hetkeksi takaisin edellisille Viestejä runopoluilta sivuille, jonne olen siirtänyt sähköpostiini tulleita viestejä. Ehkä tämä palsta jää hetkeksi tauolle, ehkä vielä ei ole oikea aika tai kaikki ei ole ihan kohdallaan 🙂 Mutta on hyvä muistaa ja ymmärtää, että asiat voivat kehittyä parhaiten, kun uskaltaa kokeilla erilaisia asioita <3 Ja edelleen tänne saa kirjoittaa 😉
Vielä on täällä penkillä tilavaa Vuokon kanssa olla ja hyvin sopisit sinäkin mukaan – usko vaan. Tässä kummastellessani keksin, että poimin intuitiolla tähän vanhasta blogistani voimarunon. Mitähän tästä ajattelisi, tuli tämä:
Surukuusi
oli ollut pitkään yksinäinen
sen mielessä
ei ollut paljonkaan
iloisia ajatuksia
yksinäisyys teki päivistä
harmaita ja samankaltaisia
sillä oli tyhjä olo
Kaukana kuitenkin
tuikki loistava tähti
ja usein surukuusesta tuntui
että tuo tähti vilkuttaisi
juuri hänelle
Saattoi niin ollakin
kuusi rohkaistui
ja kirjoitti tähdelle kirjeen
ja laittoi viestin kiinni suudelmillaan
Jo seuraavana päivänä
pieni tähti vastasi
ja tahtoi tavata kuusen
mahdollisimman pian
Surukuusi
oli ihmeissään ja iloinen
tähti ja kuusi tapasivat jouluna
ja heillä oli yhdessä todella hauskaa
he sopivat että tapaisivat pian uudelleen
Istun tässä puutarhapenkillä aamuvarhaisella. Olen käynyt monena aamuna tässä istumassa, miettinyt kuuluuko minun tähän kirjoittaa ja kuulunko minä tähän joukkoon.?
Kun olen se möhkäle, usein hukassa, tuntuu kuin oisi vääränlainen, että kuinkas tuohon sovin ja usein en sitten ole sopinutkaan.
Kiitos Sari kutsusta möhkäleiden klaaniin. Se tuntui mukavalta hyrinältä sydämen seutuvilla.
Vastaan kyllä, mukana ollaan.
Olen Vuokko nimeltäni, tykkään kävellä metsässä, luen ja opin elämää joka päivä, katselemalla ja kuuntelemalla ja tuntemalla. Tylsältähän tuo saattaa kuulostaa, mutta ei ole sitä ollenkaan. Tähän kohtaan elämääni kuuluu avomies ja Maijakissa, joka vain ilmestyi ovesta ja asettui taloksi. ja on muuten tuollainen monivärinen.
Jään hetkeksi istumaan tähän, katselemaan aamun tuloa ja päivän heräämistä. Ehkä jonakin aamuna tapaan toisia möhkäleitä ja ehkä Sarin.
Minä pidän tarinoista, ja jokaisella on oma tarinapolku kerrottavana. On aina hienoa ja kunnioitettavaa kuunnella, miten ja millaisia polkuja elämä on kullekin antanut.
Tavataan.
Lämpimästi tervetuloa Vuokko, ihanaa, että olit rohkea ja tulit puutarhapenkille kirjoittamaan. Vastasit kutsuun ja nyt meitä onkin jo kaksi täydellistä möhkälettä tässä penkillä. Saattaa olla, että tulemme yhä enemmän näkyviksi tässä keskustellessamme.
Jospa tämä paikka olisi sellainen, jossa voisi hetkeksi pysähtyä heijastelemaan ajatuksia kuten pysähdyit katselemaan päivän heräämistä. Tarinat, kokemukset ja ajatukset – niitä vaalimme yhdessä ♥ Kiitos Vuokko ja kuulumisiin ♥
Kyllä, olen täydellinen möhkäle, joka usein tuntee olevansa omituinen ja erilainen. On rohkaisevaa löytää toisia möhkäleitä, jotka eivät koe sopivansa oikein minnekään. Möhkäleenä täydellistyminen antaa vapauden olla mikä on, sopii joukkoon siellä missä sopii 🙂 Huhuilen klaania kokoon. Aavistan, että en ole ainut täydellinen möhkäle maailmassa ♥
Kerron nykyhetkestäni: 5 vuotta olen saanut tehdä töitä kotoa yhden naisen Runotalo yrityksessäni. Päivät kuluvat nopeasti, usein tietokoneella. Viihdyn hyvin itsekseni ja ihmettelen luonnon tapahtumia. Puutarhaan yritän saada uusia kasveja, että voimakortteihin tulisi vaihtelua. Aamuisin otan päivän voimakortin ja kirjoitan siitä tuntemuksiani. Tätä ei tiedä vielä kukaan: Kirjoitan tunnelmistani englanniksi. Kumma juttu! Pitäisiköhän alkaakin kertoa kaikki oudot jutut – niitä riittäisi – ainakin minulla 🙂
Aloitimme tämän keskustelun kerran. Sitten minä itsen luovutin alkumetreillä – en antanut tälle paikalle edes mahdollisuutta syntyä. Kaikki vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Tällä kertaa lupaan olla pitkäjänteisempi. Oletko mukana? ♥
Polkua lakaisemalla se selkeytyy ja kaunistuu ja runosi luovat pieniä tähtihetkiä perjantai-iltaan! Kiitos Sari, että lakaiset oman voimapuutarhasi runopolkua ja jaat sen meille kaikille viikko toisensa jälkeen. Näin autat meitä näkemään ja kokemaan oman polkumme ja kerran se sitten saa konkreettisen muodon.
Kiitos Irma ystävällisistä sanoistasi ja hyviä lakaisuja omille poluillesi ♥
Hei ihana Sari, olen niin kiitollinen näistä voimarunoista. Olen saanut paljon hyvää matkalleni. Ilon kyyneleet ovat kastelleet polkuani. Löydän yhä uudestaan itseni katselemassa polkuani. Omaa sisäistä maailmaani, kuinka ihmeellisiä asioita sydämeni valo näyttää minulle.
Kiitos paljon Marjatta, olipa ihanaa, että kirjoitit. Juuri nuo kuvailemasi asiat ovat niitä, joissa voimarunoilla on tarkoituksensa ♥
Ajattelin, että täällä olisi kiva vaihtaa kuulumisia – en tiedä onnistuuko ja alkaako tämä elää? Aiemmin julkaistuja Voimarunopolkujen kuulumisia ja palautteita, voit katsoa täältä: https://runotalo.fi/viesteja-runopoluilta/