Siemeniä - Runotalon voimapuutarha

SIEMENIÄ

Jokainen kulkija
poimi siemeniä koriinsa
toisilla oli mukanaan
vain pieni astia
toisilla ei edes astiaa
he saattoivat poimia
siemeniä taskuihin
toisilla oli vain kätensä
joihin poimia siemenet

Jokainen kuitenkin
sai siemeniä mukaansa
ja he kaikki tiesivät
miten arvokkaita siemenet olivat

He jotka saivat
vain muutaman siemenen mukaansa
pitivät siemeniään hellästi ja arvokkaasti
kuin suurinta aarretta

He joilla oli iso kori täynnä siemeniä
eivät niin olleet siemenien kanssa tasapainossa
suuri lasti keinautteli heidän kulkuaan
ja antoi tuntea
että olisi paljon taakkaa kannettavana
vaikka he tiesivät
siemenien olevan valosta ja arvokkaita
ja että he voisivat jakaa
keräämästään eteenpäin myöhemmin muille

Pienen kulkijan ajatuksissa
heräsi paljon mietteitä
miten päin asioita pitäisi ajatella
ja hän pysähtyi katsomaan
kahta siementä kädellään
ne hän oli ottanut mukaansa

toinen siemen oli ryppyinen
ja toinen sileä pullea
täynnä toivoa tulevasta

Hän kylväisi molemmat kuitenkin
ehkä toinenkin itäisi
ehkä siitä kasvaisi jotain erityistä
ja hän tunsi sydämessään
miten rakkaus vahvistui
juuri tuota vaatimatonta
siementä kohtaan

Hän tahtoisi helliä ja vaalia
tuota siementä erityisesti
ja taas kulkijan mielessä välähti
jokin syvempi ymmärrys
jokin ajatus
jokin oppi
joka olisi kätkettynä
tähän matkaan
tähän retkeen
jossa jokainen nouti siemeniä
ja tahtoi niistä jotain kasvattaa