Metsän voimaa
Voit vapaasti lainata ja jakaa metsän voimaa.
Lisää loppuun: Sari Lehtimäki, runotalo.fi
*
Metsässä hiivin kasteessa aamun.
Liimaudun puihin, sammaleisiin, kantoihin.
Olen yksin, niin luulen
kuulla voin metsän hengityksen.
Se minulle laulaa kuin hyräillen
laulua elämän uskon,
otan mukaani nyt sen.
*
Maailmani niin hiljainen,
hetkittäin tunnen sielun sen.
Olen, hengitän itseeni puhtauden
maan, metsän, meren aavan,
kirkkaan taivaan, äärettömän avaruuden.
Kaiken sen kuljetti tuuli minulle,
puhdisti sieluni, puhtaaksi joka sopukan.
*
Tänään kuljen metsäpolkua
jonka kuljin jo kertaalleen
tulin tänne polulle uudelleen
että voisin kokea kaiken vielä täydemmin
että voisin olla vielä vahvemmin läsnä
*
Kuljen tätä polkua eteenpäin
olen metsässä
olen vihreydessä
olen raikkaudessa
olen tullut tänne
löytämään sisäisen rauhani
olen tullut tänne luottamaan siihen
että vaikka olisin vain ihminen
vaikka en olisi täydellinen
vaikka minusta tuntuisi
että olen aika rikkinäinen ja keskeneräinen
niin täällä metsässä tällä polulla
se ei haittaa laisinkaan
*
Kuljen rauhassa
polku etenee
ja eteeni avautuu pieni metsälampi
tänne minä tulen
täällä minä istun kivellä rauhassa
hengittelen tuota metsälammen tuoksua
hengittelen omaa itseäni
ja jokaisella henkäyksellä tunnen
miten olen vahvempi
miten olen enemmän se
joka todella olen
*
Minä yhdistyn jokaiseen havunneulaseen
minä yhdistyn jokaiseen tuoksuun
joka leijuu ympärilläni tässä hetkessä
tässä metsälammen äärillä
ja tuo usva
joka kietoo minut hellästi syleilyynsä
se on tullut minuun
rakastaakseen minua täydesti
sellaisena kuin olen tänään
tunnen
miten olen täydellinen
minussa ei ole mitään
mikä pitäisi olla toisin
*
Jouhet olivat kultaisia ja hopeisia
niitä oli kaikkialla
niitä roikkui puiden oksilla ja pensastoissa
metsä oli todella vanha metsä
tiedätkö sellainen metsä
jossa seikkailit lapsena
*
Sellainen metsä
on rehellinen metsä
se on metsä
jossa aikuinen
todellinen ihminen
haluaa asustaa
ja sinun olisi nyt alettava
rakennettava uudelleen
ne lapsuuden leikit
pienet purot
ja neulasten peittämät
sammaleiset polut
lakaistava niin vimmatusti
että kaikki muuttuisi hyväksi jälleen
sydän rauhoittuisi ja hengitys tasaantuisi
eikä hengästyttäisi
kaiken maailman vaateiden edessä oleminen
*
Sinne voit kulkea milloin tahansa
sinne lapsuuden metsiin
löydät tien sydämestäsi
kaikista pienistä sopukoista ja poimuista
sieltä voit kaivaa reitin esiin ja suunnata poluille
lakaista
lakaista
vihtoa ja viuhtoa
pitkin metsän sammaleisia tantereita
niin että kannat pölisee
ja ilman kenkiä tietenkin
ei sukkia
ei mitään turhia kiristäviä asusteita
ei hömpötyksiä
pelkkää luontoa
sammalta
kesäpäivän lämpöä
metsän viileyttä
kasteen kuulautta silmissä
ja katseessa tunne
että tämä on minun elämäni
tämä on minun oma pieni seikkailuni
elämänmakuinen elämäni
*
Tänään otan reppuni
suunnistan takaisin metsään
löydän tuon sammalentuoksun
otan pienen palasen
kätken sen taskuihin
laitan reppuun
tuon kotiini
että minulla olisi jotain
mistä pitää kiinni
kun tarvitsen tosiystävää
sellaista joka tunnistaa minut
todellisen luontoni
todellisen sisimpäni
joka antaa minun olla
se joka olen