Voi Sari Kiitos 💐
Kirjasi kopsahti postiluukustani tunti sitten. Oi tätä iloa minkä se tullessaan toi.. Jo paketti itsessään toi mielihyvää, kaunis ja ajatuksella tehty osoitelappu ja se kukkapostimerkkien rivi.. Kun vedin kirjaa pois paketista, silmäni nauliintuivat siihen kulmaan liimattuun runotarraan, sormieni silitellessä hellästi silkkipaperista käärettä.. miten olikin niin osuvaa ja koskettavaa. Perään putkahtivat pöydälle se Voimarunokortti ja pieni söpö kiitoskortti. Voi kiitos sinulle💝
Teit nyt kyllä yhden ”runotyttö-mummelin” aivan äärimmäisen onnelliseksi. Kiitos 💐
”He olivat jo tuttuja
tavallaan
toistensa sielunkumppaneita”
Miten sopivasti tämäkin voimarunokortti sopii tilanteeseen —
Sillä tunnen, että kirja on jo tuttu minulle, vaikken olekaan sitä lukenut, mutta se on nyt jo minun sielunkumppani!
Myös sinuun Sari tunnen tuttuutta, olet vielä vieras mutta samalla jo kovin tuttu, ehkä myös sielunkumppanini..
Olen kiitollinen ja onnellinen.
Aukaisin kirjasi nk. ”peukalomenetelmällä” ja ensimmäinen runo joka sieltä hyppäsi tajuntaani oli n:o 32 ”Ammennuskori”
— ”… että voisi saada sen kauneuden
maailmassa esiin ja näkyviin
luovuuden täytyi
pudota laudaltaan
luovuuden täytyisi uskaltaa
vajota pohjaan saakka…. jne jne
Voi Hyvät hyssykät sentään — tuo luovuushan oli kuin minä.., kamppailemassa elämän merellä tyventä ja voimaa etsien.. Itkuhan minulle tuli siinä; ei surusta vaan silkasta liikutuksen ilosta☺️ Tiesin, että runosi tulevat koskettamaan sydäntäni, mutten uskonut että näin paljon.
Runokirjasi tulee kulkemaan mukanani ja antamaan minulle kosketuspintaa omaan sirpaleiseen elämääni, matkallani uuden voiman ja kauneuden lähteille💝
Olen sinulle todella kiitollinen.
Runsaita kauneuden ja onnen hetkiä sinulle sinne puutarhasi runonlakaisupoluille ❤️
Lämmöllä Eija-Inkeri ❤️
