Polku on
luottamusta
vahvuutta ja heikkoutta
samaan aikaan

jokainen kasvi
kukka
on siinä tarkoituksella

hymyten tai poistuen
hiljaisesti
jonnekin kauemmaksi

ei ole yhtä sääntöä
ohjetta
jolla tässä kulkea
astella

vaan jokaisen
on löydettävä
oma tapansa
astella siinä polulla

hiekkainen hetki
on rahiseva
ja tuuli soi
korvien lehdissä
kiertäen läpi suonistojen
ja saavuttaen rantoja
joiden ei tiennyt
olevan siellä

ei mitään aavistusta
että elämä on enemmän
tai jokin sydämessä

kuolema
suru

voi viipyillä
antaa oman osansa
joka niin kaunis
kuitenkin olisi

silkkinen nenäliina
liehuu tuulessaan

ei anna rauhaa
vaatii kyyneleitä
kauniita helmiä
itselleen
että saisi täyttää
tehtäväänsä
kuten ihminenkin

elämä
kokemus

joka kietoutuu
syvälle jalkoihinsa
juuristoihin
joissa asuu
toiset maailmat
tomuiset ja multaiset

sellaiset
joista ammentaa uutta
kuin lumme mudastaan

antaa jalkainsa
kasvaa ja kiertyä
yhä uudelleen
syvemmälle sinne
missä kaikki on oltava
rohkeaa