SÄVEL

Sävel oli kulkenut pitkä matkan
kiemurrellut hämyisillä kujilla
asustellut siltojen alla
vesistöjen uomenissa

kuunnellut lintujen ääniä
öisessä pimeydessä
haalistunut seinissä
niiden rapautuessa
auringon paisteessa
kesäisinä päivinä

Sävel oli kokenut kaikenlaista
ja se kaikki mitä oli koettuna
kulki sävelen matkassa

roikkui sen sulissa
sen piikeissä
sen hepeneisissä helmoissa
joissa kaikissa oli kuin loru
kuin pieni taika
sellainen sadun pätkä
joka kosketti sydäntä
silloin kun sydän oli avoin
eikä epäillyt omia tarkoituksiaan
eikä toisenkaan tarkoituksia

Silloin kun sydän oli
hellänä ja pehmeänä
sävelen tulla ja kulkeutua sinne
missä sävelellä oli
hyvä ja lämpöinen koti
mihin asettua

kaiken matkustamisen jälkeen
käpertyä hiljaisena
tyytyväisenä
olla hyvä ja hellä

sanoa että tähän minä jään
tässä minun musiikkini soi
ja tässä se saa syntyä
yhä uudelleen
olla minussa
ja tulla minun kauttani uudeksi

syntyäkseen sellaisena
kuin kokemus ja vastaanotto on
jokaisen ihmisen omassa sydämessä
että sävelellä olisi se kauneus
mikä on jokaisen omassa elämässä
koettu ja tunnettu

© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi