MINUNA

Siinä samassa hetkessä
kaikki muuttui

aurinko oli kirkkaampi
pimeys oli pimeämpi
kaikki piirtyi uudempana ja aidompana
pienen olennon edessä

Olennon matka oli ollut pitkä
kuten aina tarinoissa
ja kulkijoiden kertomuksissa
ja se oli totta
ei liioittelua lainkaan

Minä kuuntelin hiljaisena
sillä nuotio oli sammunut jo aikoja sitten
tahdoin säilyttää lämmön ja hetken taian
en tahtonut että lumous särkyisi

Olento ei puhunut enempää
vaan taittoi kartan laukkuunsa
ja antoi sitten
koko nahkaisen kuluneen
käärönsä minulle

ojennus tuntui hyvältä
kuin vanhan hyvän
luotetun ystävän
käden puristus
tai vahva halaus
jonka saa isältä

En voinut tuntea mitään
sillä olin niin vielä hetken lumoissa
hetki tarttui minuun
ja kulkisi mukanani
koko elämäni loppuun saakka
avautuakseen sitten edessäni
uudelleen
kun aika on

En tiennyt mitä tapahtuisi seuraavaksi
mutta tunsin että sillä ei ollut merkitystä
tärkeintä oli että luotin hetkeen
että pysyisin hetkessä
että olisin aina sillä askelmalla
millä olen siinä hetkessä
millään muulla ei olisi merkitystä

Pienen hetken
olin hiljaa itsekseni
tunsin että olin ottanut askeleen
harpannut yli pari porrasta
joita en sittenkään enää tarvinnut

Minä tiesin
että aika oli kypsä
minun edetä
tahtomaani suuntaan
ja tunnistin että suunta
oli ollut oikea koko ajan

Olin vain ollut sumussa
ja silmäni suljettuina
nyt tahdoin nähdä
minne olin menossa
nyt katsoin eteenpäin
rohkeana ja luottavaisena
tiesin mitä tehdä
ja miten olla olemassa
minuna