JA SE TULEE OLEMAAN
Kelloissa oli kultaiset reunat
ja ne soittivat lakkaamatta
tuota säveltä
se kaikui holveissa
se kaikui kaukana luolissa
vuoren uumenissa
ja se kiiri meren pohjassa
hiekassa
hiekanjyväsissä
mudassa ja simpukoiden helmissä
kiertäen niiden ratoja
ympyröiden ne kaikki
hienoisella seitillään
joka oli kuin kultaista lankaa
jota kehrättiin
taivaiden poutapilvien nurkissa
aina auringon loistaessa
kultaisiin reunoihin saakka
Jokainen pilvi
oli lupaus nuoruudesta
jokainen säde
oli lupaus siitä
että elämä voisi jatkua
vielä kuoleman jälkeenkin
sillä niin paljon satoi taivaasta
kultaisia pisaroita
että jokainen pisara
voisi tuoda elämän vettä sille
jolla oli jano
ja jano ei koskaan
voisi tulla täytetyksi
Sillä elämän tarkoitus
oli olla sellainen
että siinä tulisi nälkä ja jano
että siitä tahtoisi
yhä enemmän
ja yhä useammin
omaan itseensä
että voisi tuntea
olevansa elossa
tässä hetkessä
ja elävänsä sitä elämää
jota varten tänne
oli alun perin tullutkin
sillä elämän oli tarkoitus
tuntua kaikissa soluissa
ytimissä saakka
sellaisena kihelmöintinä
ja valon säteilynä
että sydämen olisi pakko
huutaa ilosta
hymyillä
nauraa ja loikkia
sellaisia jättiaskeleita
kohti unelmien
kultaisia pilviä
että elämä voisi tuntua
kuin kevyeltä askellukselta
kuin polulta
jota huuhtoisi kultainen sade
ja kesäisten päivien poutapilvien
ohi kiitävät herkät varjot
Sillä niin on elämä sinussa
että sinun on sitä rakastettava
loppuun asti
jo heti tänään
© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi
