VALO

Valo matkasi kaukaisuudessa
jalassaan pienet valkoiset saapikkaat
kulkusia kannoissaan
ja ne helisivät jokaisella laukalla
jonka otti valkoinen hevonen
harja heiluen avaruuden tuulissa

Aika oli tullut valon kanssa yhdeksi
ja kaikki tahtoivat olla yhteydessä
tuohon valoisuuteen
jonka aika ja valo synnyttivät yhdessä
todeksi ja todellisuudeksi
joka tuli kaikkien ihmisten keskelle
heidän joukkoonsa

sillä valo oli todellisempi
kuin kukaan uskoi ja tiesi

Valo tiesi
miten aika käyttäytyisi

kaiken salaisuus ja tieto
olisi kätkettynä valoon ja aikaan
nuo kumpikin kulkivat
omilla radoillaan
ja silti yhdistyen toisiinsa
aina välillä kuten tänäänkin

Oli hetkiä
jolloin aika pysähtyi
ja jäi valoon olemaan

silloin tapahtui ihmeitä
ja pieniä taikoja
niille ihmisille
jotka uskoivat valoon
ja tahtoivat sitä seurata

Valo tuntui sydämessä
valo tuntui sielussa
ja valo loisti henkenä
sydämen valossa
sen ollessa täytenä siitä
että ymmärsi
mikä oli oikeasti tärkeää ja selvää

Rakastaminen
oman elämän arvostaminen
muiden elämän kunnioittaminen
se että jokainen saisi olla se mikä on
ja julistaa mitä tahtoi todeksi

Ei kukaan ollut valosta puhunut
niin paljon kuin historia ja kaikki
mitä oli tapahtunut ja tapahtui
maapallolla ja avaruuksissa

Jokainen pieni hiirulainenkin
tiesi enemmän kuin ihminen
joka talloi alleen monia kaupunkeja
ja ihmisten totuuksia

Sillä totuus
oli ajassa ja valossa
niiden yhdistyessä
sellaiseksi todellisuudeksi
joka tuli todeksi
kun pieni ihminen ottaisi
ja kuuntelisi omaa sydäntään
antaisi sen yhdistyä valoon
ja unohtaisi ajan kulumisen
sillä aika ei ole totta

© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi