PERHONEN

Luovuuden meressä
ui pieni perhonen
siivet selässään
tahtoo ehtiä sinne
missä ovat jo kai toiset perhoset

Uiden
kauhoen
vipeltäen
vimmatusti
pyrstöisellään
on pieni perhonen
saapumassa rantaan
jossa on paljon luovuutta
sitä voi ammentaa sieltä jokainen
sinne on pyrstölläkin matka

Perhosen mieli
on ihan ympyriäisenä
ja se ei todellakaan tiedä
miksi tyytyisi
olemaan vain perhonen
kun voi olla myös kala
tai jokin erikoinen zilkkiuikku
joka seilaa tuolla lahdelmassa
tai lintu joka liitää pilvien reunoissa
kultaisissa saakka

Mikä minä olen
lienen ollakaan
miettii pieni perhonen
heilutellen tuntosarviaan
öisen tähtitaivaan alla

Utuisissa harsoissa kiirivät
tuhannet sanat
tuhannet laulut
ja musiikki
jollaista pienen perhosen
tuntosarvet tavoittelevat
johdattavat sydämen juuriin
ja sieltä eteenpäin
luovuuden suoniin
jollaiset pienellä perhosella
on vatsassa asti
ja kätösissään
niissä pienissä
jotka ojentautuvat
kohti luovuuden merta
hänen edetessään
yhä pidemmälle sinne
missä kaikki on mahdollista
eikä mikään ole liian vakavaa
ollakseen todellista

© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi