METSÄ

Jouhet olivat kultaisia ja hopeisia
niitä oli kaikkialla
niitä roikkui puiden oksilla ja pensastoissa

metsä oli todella vanha metsä
tiedätkö sellainen metsä
jossa seikkailit lapsena

metsä jossa kaikki oli mahdollista
jossa asui taika ja luppakorvakanit
jossa kaikki metsän eläimet olivat keskenään ystäviä
jossa kukaan ei koskaan puhunut kenestäkään pahaa
jossa kaikki olivat tosiystäviä
sekä edessä että takanapäin

sellainen metsä
on rehellinen metsä
se on metsä
jossa aikuinen
todellinen ihminen
haluaa asustaa
ja sinun olisi nyt alettava
rakennettava uudelleen
ne lapsuuden leikit

pienet purot
ja neulasten peittämät
sammaleiset polut

lakaistava niin vimmatusti
että kaikki muuttuisi hyväksi jälleen
sydän rauhoittuisi ja hengitys tasaantuisi
eikä hengästyttäisi
kaiken maailman vaateiden edessä oleminen

Sinne voit kulkea milloin tahansa
sinne lapsuuden metsiin
löydät tien sydämestäsi
kaikista pienistä sopukoista ja poimuista
sieltä voit kaivaa reitin esiin ja suunnata poluille

lakaista
lakaista
vihtoa ja viuhtoa
pitkin metsän sammaleisia tantereita
niin että kannat pölisee
ja ilman kenkiä tietenkin

ei sukkia
ei mitään turhia kiristäviä asusteita
ei hömpötyksiä
pelkkää luontoa
sammalta
kesäpäivän lämpöä
metsän viileyttä
kasteen kuulautta silmissä
ja katseessa tunne
että tämä on minun elämäni
tämä on minun oma pieni seikkailuni
elämänmakuinen elämäni

tänään tässä
siihen on minulla oikeus

joka hetki loistaa
ja katsoa miten loistan
omaa valoani

tähän metsään
tähän maailmaan
tähän elämään

joka maistuu
tuoksuu
ja näyttää
minulta itseltäni
tänään

© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi