Olin vain ollut sumussa ja silmäni suljettuina
nyt tahdoin nähdä minne olin menossa
nyt katsoin eteenpäin rohkeana ja luottavaisena
tiesin mitä tehdä ja miten olla olemassa
minuna

Kaiken keskellä sinä olet kuin pieni päiväperhonen.
Ihmettelet, etsit kunnes löydät sen oman kukkasen.
Olet etsinyt kauan, lennellyt jo harhaan kertaa monta.
Mutta kukkasi on kaukana, olet harvinainen perhonen,
tarvitset ihmeellisen kukkasen
jaksaaksesi taas jatkaa elämäsi loppuun asti.

Kauneus on sisälläsi.
Ota se esiin ja käytä sitä.
Olet sitä mitä uskot olevasi.

Rakastan sinua, sanon minä minulle.
Sinä olet hyvä, rakastettava.
Kasva, kasva ilon kautta.

Pysähdyn.
Aamuni on hiljainen.
Teen matkan itseeni
ja tulen jatkamaan
taas vahvempana.

Aurinko kipusi vuoren harjanteelle.
Jäin odottamaan alhaalle.
Olisin halunnut lähteä mukaansa,
loistaa niin korkealla,
että kaikki näkisivät.

Mekossani on tahroja.
Ne eivät lähde pesemällä.
Minun on vain hyväksyttävä
ne osaksi itseäni.
Oltava niiden kanssa sinut.

Kuljen terälehtien keskellä;
Olen emi, olen heteet.
Tunnen oman arvoni ja voimani;
loistan kuin aurinko,
lämmitän ympäristöni.