Runoja Eläimistä
Voit vapaasti lainata ja jakaa runoja eläimistä.
Lisää loppuun: Sari Lehtimäki, runotalo.fi
*
Kuullessaan linnun laulavan
juuri hänelle,
hän ei enää voinut vastustaa
linnun kutsua.
Hän oli valmis seuraamaan lintua
minne tahansa,
hän astui toiseen maailmaan,
toiseen ulottuvuuteen.
Hän oli innoissaan
sillä lintu näytti tietä edemmäs,
siellä näytti kauniimmalta
kuin hän oli ikinä
osannut kuvitellakaan.
Hän ottaisi tämän näkymän mukaansa,
hän toisi sen mukanaan
tähän toiseen ulottuvuuteen,
karuun maailmaan.
Hän pujahti ulos maalauksestaan
joka oli hänet ottanut mukaansa,
lintu istui yhä siinä
sanomatta sanaakaan,
laulamatta säettäkään
kenellekään toiselle.
Vain niille
joille oli taito annettu
nähdä ja kuulla
enemmän kuin tavallisesti,
lintu lauloi ja vei mukanaan.
*
Pieni perhonen lähti matkaan innolla.
Se ei pelännyt maailmaa, ei rosoisia kiviä.
Se tahtoi vain lentää,
elää ihanan perhosen elämän.
*
Pieni hiirulainen
arkisissa askareissaan
kipittää kiveltä kivelle
saapuen pellon laitaan.
Kotinsa on jossain kaukana
ruokaa on riitettävä talven varalle.
Pieni hiirulainen jatkaa uskollisesti puurtamistaan
kunnes on kerännyt tarpeeksi
kunnes se tietää varmasti
että voi selvitä talven yli ja siitä eteenpäin.
Kerää sinäkin pieniä jyväsiä
yksi kerrallaan
kärsivällisesti hitaasti
välillä kipittäen
pian sinulla on tarpeeksi.
*
Perhosen mieli
on ihan ympyriäisenä
ja se ei todellakaan tiedä
miksi tyytyisi
olemaan vain perhonen
kun voi olla myös kala
tai jokin erikoinen zilkkiuikku
joka seilaa tuolla lahdelmassa
tai lintu joka liitää pilvien reunoissa
kultaisissa saakka
*
Ihmisen silmät olivat
kiinnittyneinä öttiäisen silmissä
ja kummallakin oli katse
joka kertoi
samoista hädistä
samoista puutteista
samoista toiveista
samoista sydämen rikkauksista ja paloista
joita he elämissään olivat kohdanneet
*
Puutiaisen oli pakko
verrytellä itsensä ylös
sieltä vuoteesta
ja se kurkisti maailmaan
oo
ai sattuu silmiin
onpa kirkasta
aiii
puutiainen
tepasteli varovasti eteisoksalleen
ravisteli vähän mattoja ja
mietti siinä kun sitaisi huivin päähänsä että
kyllä tämä maailma oikeastaan
näyttää tänään aika mielenkiintoiselta että
olisiko tässä sittenkin jotain järkeä
että pitäisikö minun kokeilla
sellaista toisenlaista päivää
*
Ja viideltä puutiainen pomppasi ylös
koska oli niin päättänyt
mahtavaa
totesi puutiainen
hän oli jo oksallaan
tekemässä erilaisia aamuvenytyksiä
ja oi miten se tuntui hyvältä kehossa
ja mitä kaikkea hän sai kokea ja nähdä
*
Joskus joku linnuista putosi
tuulen tai myrskyn ansiosta
ja pudotessaan lintu löysi siipensä
huomasi niiden
kauneuden ja kannattelun
silloin syttyi silmiin
uudenlainen loiste
ja matka alkoi
todellinen matka
sydämen matka
*
Suurin saavutus pienellä linnulla
oli rauha
rauha
joka sykki hänen sydämessään tasaisesti
tuuletellen hänen aivojaan
antaen sinne luottamusta ja voimaa tulevaan
*
Delfiini
Jalokivet olivat haudattuina
syvälle merenpohjan uumeniin
pieni delfiininpoikanen
oli nähnyt ne kerran aikaisemminkin
mutta vasta nyt hän ymmärsi niiden kauneuden
pieni poika selässään
hän oli tullut nyt niitä noutamaan
sillä vihdoin oli tullut aika
jolloin maailma olisi tarpeeksi jalo
nämä kalleudet vastaanottamaan
he olivat sukeltaneet yhdessä ennenkin
ja olivat löytäneet monia aarteita
mutta tämä oli kaunein ja kallisarvoisin kaikista
He nousivat pintaan
pienen pojan ruskealla iholla
kimalsivat sadat vesipisarat
ja delfiinin iloinen nauru
kiiri kauas kun he lähestyivät rantaa
timantit olivat pojan kädessä
hän otti ja levitti ne hiekalle
niin että aurinkokin voi ne nähdä
ja aurinko katsoi
ja timantit kimalsivat
kauniimmin kuin koskaan ennen
Hiekka oli niille uusi koti
lämmin ja polttava
kuitenkin turvallinen
pieni poika tiesi mitä hänen oli tehtävä
hänen oli löydettävä sopiva paikka
jossa timantit voisivat hoitaa tehtäväänsä
delfiinin avulla hän selviäisi
hän tiesi että delfiinillä oli vanhaa tietoa
sellaista jota kukaan ei tiennyt
kertoa vielä missään
Kaksi yötä pieni poika istui rannalla
kuunnellen delfiiniä
opetellen ulkoa koordinaatteja
ja merenkulun sanastoa
lopulta hän tiesi olevansa valmis
hän keräsi hellästi kaikki timanttinsa
kangaskääröön ja lähti matkaan
35 vuotta hän kiersi meriä ja lahdenpoukamia
jakaen timantit paikoilleen
kuka niistä kuului minnekin
sen tiesivät vain poika ja delfiini
lopulta poika ei ollut enää poika
eikä delfiinikään enää niin nuori
mutta uutterasti poika jatkoi työtään
lopulta hän oli päässyt vuorijonolle
jolle hänen tuli asettaa viimeinen timanttinsa
jokainen timantti oli yksin
mutta tämän timantin asettamisen jälkeen
kukaan timanteista ei olisi yksin
koska aurinko tähdet ja kuu
yhdistäisivät nämä timantit
ja antaisivat niiden alkaa suorittaa
suurta tehtäväänsä
Kaikki delfiinit maailman valtamerissä
tiesivät tuona hetkenä
että nyt oli viimeisinkin timantti
asetettu paikoilleen
ja poika kuuli laulun
joka oli niin kaunis
että sitä ei voisi unohtaa koskaan
tuo laulu kertoi maailmanrauhasta
se oli juuri alkanut
Ja se alkoi meristä
