Olento ei puhunut enempää
vaan taittoi kartan laukkuunsa
ja antoi sitten
koko nahkaisen kuluneen käärönsä minulle
ojennus tuntui hyvältä
kuin vanhan hyvän luotetun ystävän
käden puristus
tai vahva halaus jonka saa isältä
en voinut tuntea mitään
sillä olin niin vielä hetken lumoissa
hetki tarttui minuun
ja kulkisi mukanani
koko elämäni loppuun saakka
avautuakseen sitten edessäni
uudelleen
∞
Kauniilla kedolla istuu pieni menninkäinen.
Silmänsä ovat suljetut, mutta korvansa kuulevat hyvin.
Lähesty häntä varovasti, kuiskaa kysymyksesi.
Kun tuuli suhisee puiden oksissa,
voit kuulla vastauksen kysymykseesi.
Hän tietää.
∞